Valojen puolesta talven parasta aikaa kestää Helsingissä suunnilleen joulukuun alusta tammikuun puoliväliin: matalalta paistava aurinko tarjoaa koko lyhyen päivän ajan pehmeästi muotoilevaa valoa. Valitettavasti lumet ja pakkaset ajoittuvat vain harvoin samaan ajankohtaan. Tällä kertaa kävi tuuri: tammikuu oli toki loskainen ja synkkä, mutta joulukuun loppuun osui upea pakkasjakso.
Onnekkaasti lumet saapuivat kesken joululoman, joten valoisan ajan saattoi käyttää kuvauspuuhiin. Aurinkoiset päivät houkuttelivat ulkoilemaan eri puolille Helsinkiä: Seurasaareen, Talin golfkentän ympäristöön ja Merisataman edustan saariin.
Joulupäivä valkeni kirkkaan aurinkoisena ja houkutteli Seurasaaren rannat täyteen ulkoilijoita ja kuvaajia. Ensimmäisenä kameran eteen päätyivät rantakaislikkoon takertuneet jääpalat.
Saaren sisäosissa pysähdyin hetkeksi kuvaamaan lintuharrastajien löytämää huuhkajaa, joka nuokkui suuren kuusen yläoksilla. Se oli kuitenkin liian kaukana ja pahassa risukossa. Päivän lintukuva-anti jäi pariin ruokintapaikan läheltä poimittuun tiaiseen:
Aurinko alkoi uhkaavasti lähestyä horisonttia, oli jätettävä linnut ja suunnattava kiireesti rantaan hakemaan täydellistä jalustanpaikkaa. Sellainen löytyi vähän matkan päästä rantakalliolta. Pakkasta oli lähes -15 astetta ja pohjoistuuli yltyi navakaksi. Tuuli puhalsi meren yllä liikkuvaa sumupilveä kohti aurinkoa. Vauhdilla jäätyvä meri ja sumun takana hehkuva aurinko tarjosivat talven parhaan auringonlaskunäkymän.
Tapaninpäivä golfkentällä
Talin golfkenttä on kesäisin pelaajien käytössä, mutta talvella siitä tulee koko kansan ulkoilualue. Tapaninpäivän sankka lumipyry ei estänyt lukuisia hiihtäjiä nauttimasta Talin hiihtomaastoista. Kuvaajalle golfkenttä tarjosi graafisia puita maisemakuvien elementeiksi.
Golfkentän halki virtaava Mätäjoki oli jo osittain jään valtaama. Vain koskipaikoilla näkyi enemmän sulaa vettä.
Edellisen päivän pakkaset olivat kuorruttaneet koivut valkealla huurrekerroksella. Lumipyryn väistyttyä puut pääsivät kimaltamaan iltapäivän auringonpaisteessa.
Kantakaupungin edustalla
Seuraavana päivänä oli aika suunnata Helsingin kantakaupunkiin. Kävin suosikkipaikoillani Uunisaarissa ja Liuskasaaressa viimeksi marraskuun ensilumilla. Nyt Merisataman edustalle oli jo muodostunut muutama jäälautta, mutta Uunisaarten eteläpuolella aukesi sula ulappa.
Tiedustelin puoliltapäivin saarten parhaat kuvauspaikat ja palasin paikalle juuri ennen auringonlaskua. Jalustanpaikka löytyi Eteläisen Uunisaaren jääpeitteisistä rantakivikoista. Kova pakkanen yhdistettynä tuuliseen säähän oli jäädyttänyt kivet kauttaaltaan.
Auringon kadottua pilveen kävelin takaisin Merisatamaan. Päivän viimeinen kuva syntyi sataman lumikoristeisista jäälautoista:
Sellainen oli Helsingin talvi, nyt mennään jo vauhdilla kohti kevättä. Vaikka helmi- ja maaliskuu voivat vielä tarjota lumisia säitä, valojen ja valokuvaajan näkökulmasta talvi on väistämättä ohi. Tilastollisesti helmikuu on itselleni heikoin kuvauskuukausi, eikä tämä vuosi näytä tekevän poikkeusta. Onneksi kevät kolkuttaa jo ovella ja uudet seikkailut odottavat.
