Sunnuntaina ja maanantaina 27.-28.9. oli luvassa kuukuvaajan huippuhetkiä. Ensin illalla superkuun nousu ja muutamaa tuntia myöhemmin täydellinen kuunpimennys. Jälkimmäinen tapahtuma jäi valitettavasti Helsingissä pilvien taa. Iltakaan ei ollut täysin kirkas, mutta polkaisin Hernesaareen kuvaamaan Kuun nousua ja paluumatkalla koukkasin Baana-pyörätien tunneleihin kuvaamaan viikonlopun ajaksi tehtyjä valotaideteoksia.
Superkuulla tarkoitetaan tilannetta, jossa täysikuu sattuu hetkeen, jolloin Kuu on elliptisellä radallaan lähimpänä meitä. Koko superkuu-hehkutus on oikeastaan hieman yliampuvaa, sillä kyse on varsin mitättömästä ilmiöstä. Kuun näennäinen halkaisija kasvaa noin 7 % keskimääräiseen kuutamoon verrattuna.
Kuu nousi sunnuntai-iltana lähes suoraan idästä. Helsingissä itään päin aukeavia kuvaussektoreita ovat esimerkiksi:
- Arabianranta: Vanhankaupunginlahden takaa nousevan Kuun saa asetettua samaan kuvaan Herttoniemen rakennusten kanssa.
- Seurasaari: Kuu nousee Töölön talojen takaa. Välissä on Antin Askeleet -voimalinja, mikä on tilanteesta riippuen hyvä tai huono asia.
- Hernesaari: Sopivasti sijoittumalla Suomenlinnan majakan saa näkymään suoraan idässä.
Kaksi ensin mainittua olen jo kokeillut, joten nyt oli Hernesaaren vuoro. Ehdin paikalle tasan klo 19, minuutilleen oikeaan aikaan. Repaleinen pilvipeite muodosti paksumman kerroksen juuri kuvaussuuntaan, kuinkas muutenkaan. Hetken päästä täysikuu kurkkasi pilven takaa, mutta ei tullut kunnolla näkyviin. Ensimmäinen näytös meni pahasti reisille.
Alkoi tuttu kilpajuoksu pimeyttä vastaan. Peliaikaa oli jäljellä enää alle 15 minuuttia, sitten maisema olisi pimentynyt liikaa. Suunnilleen viimeisellä mahdollisella hetkellä Kuu tuli muutamaksi sekunniksi osittain esiin pilvien takaa. Kuva-ala alkoi olla ahdas 420mm polttovälille ja vaihdoin kameraan 70-200mm f/4 IS:n.
Vielä illan pimennyttyä on käytettävissä yksi oljenkorsi: jos taivaalle ilmestyy ohutta pilviharsoa, voi Kuun loiste himmetä maiseman valotuksen kannalta juuri sopivasti. Tällä kertaa tilanne näytti kehittyvän otolliseen suuntaan ja jäin vielä hetkeksi kuvauspaikalle. Kuu tuli ensin kokonaan esiin pilvien takaa ja hehkui aivan liian kirkkaana. Sitten se sukelsi juuri toivotunlaiseen pilviharsoon ja sain vielä yhden tilaisuuden. Sarjatulta kehiin, jotta majakan välähdys osuisi väkisin ainakin yhteen kuvaan. Osuihan se.
Kuva on sikäli kelvollinen, että koko tilanne oli vähällä kuivua kokoon pilvien vuoksi. Näyttävämpi lopputulos olisi kuitenkin vaatinut Kuun näyttäytymistä lähempänä horisonttia, jolloin olisin voinut käyttää pidempää teleä.
Baanan valot
Poljin Hietalahden kautta Ruoholahteen Baanan alkupäähän. Jokainen vanhaan ratakuiluun rakennetun pyörätien tunneli oli koristeltu erilaisin valoteoksin. Inspiraatiota oli haettu muinaissuomalaisen mytologian Alisesta maailmasta. Baanalla parveili ihmisiä kuin pipoa, eikä sopivaa kuvauspaikkaa tahtonut löytyä. Vasta aivan lähellä loppupäätä pysähdyin Jaakonkadun tunneliin, jonka vaihtuvat värivalot inspiroivat kuvaamaan. Illan viimeinen kuva syntyi kohti tunnelin kattoa:
