Etelä-Suomen tiheiköissä 240 cm pitkät metsäsukset ovat harvoin kätevin vaihtoehto. Myös pohjoisempana ketterämmille hiihtimille on käyttöä, jos sattuu viihtymään vaaroilla ja tuntureilla. Viime vuosina markkinoille on ilmestynyt suksen ja lumikengän hybridejä, liukulumikenkiä eli karvapohjasuksia. Ne ovat pituudeltaan alle 150-senttisiä ja normaalia metsäsuksea leveämpiä. Pohjan keskiosaa peittää kiinteä karva – vastaava kuin tavallisiin metsä- ja tunturisuksiin on saatavilla irrotettavana nousukarvana. Suomessa ovat myynnissä ainakin Altai Skis Hok (125 cm ja 145cm)  sekä OAC Kar 147 ja Wap 127. Olen aiemmin testannut lyhyesti lyhyempää Hok-versiota, ja retkikavereillani on hyviä kokemuksia myös pidemmistä.

Viime vuoden lopulla päädyin kuitenkin hankkimaan kotimaiset OAC Kar 147 -sukset. Karit ovat jonkin verran suksimaisemmat kuin Hokit. Niissä on enemmän jalkavuutta ja vähemmän pitokarvaa. Lisäksi muoto on aavistuksen kapeampi ja suorempi. Siteet sijaitsevat taaempana kuin Hokeissa. Sivuista löytyy teräskantit, jotka Hokeista ja OAC Wapeista puuttuvat. Hiihtelin suksilla vuodenvaihteessa viikon verran Kuusamon hangilla ja lisäksi olen ehtinyt testailla niitä pääkaupunkiseudun lähimetsissä. Tässä ensimmäisiä kokemuksia.

Kuusamon reissulla lumiolosuhteet olivat sydäntalvelle poikkeukselliset: ennen reissua sattunut suojasääjakso oli kovettanut hangen pinnan kantavaksi. Niinpä en päässyt testaamaan suksien uppoamista pehmeään lumeen. Aiempien Altai Hok -kokemusten perusteella lyhyet liukulumikengät uppoavat jonkin verran oikeaa metsäsuksea enemmän, vaikka ne ovatkin leveämpiä.

Nousuominaisuuksia sain heti kokeilla Närängänvaaran paikoin jyrkillä rinteillä. Pito tuntui riittävän ja lyhyillä suksilla oli helppo tampata mäkiä ylös myös poikittain, jos muu ei enää auttanut. Varustuksena vaaralla oli kevyehkö päiväreppu. Ahkion kanssa nousemista en päässyt vielä testaamaan.

Yllättäen karvapohjista tuntui olevan melkein enemmän hyötyä alamäissä. Jyrkkää vaaranrinnettä ei olisi tullut mieleenkään laskea alas pitkillä metsäsuksilla. Karien ketteryys yhdistettynä jarruttavaan karvapohjaan mahdollisti hankalienkin paikkojen laskemisen. Sik-sakkia luovien vauhti ei päässyt kiihtymään liian kovaksi ja lyhyillä suksilla kääntyminen ei tuottanut tuskaa. Edes tiheä puusto ei estänyt mäenlaskua. Suksien leveys tekee pystyssä pysymisen helpoksi. Olen mäenlaskussa aivan amatööri, mutta Karit jalassa meno tuntui aivan vakaalta eikä kaatumisia juuri sattunut.

Vakaus, pito ja ketteryys auttavat myös valokuvatessa, jolloin täytyy liikkua hetkellisesti ilman sauvoja. Tässä suhteessa lumikenkämäisemmät Hokit voisivat olla vielä paremmat, mutta en ole lainkaan tyytymätön Karien toimintaan. Tasaisilla paikoilla kuten järvien jäällä Karit eivät ole yhtä suuntavakaat kuin pitkät metsäsukset. Meno muistuttaa silti ihan oikeaa hiihtämistä, joskin on vähän hitaampaa. Mainittavia ongelmia tuli vastaan vain muhkuraisella suolla, missä suksi tökkäsi jokaiseen pieneen monttuun – pitkä suksi olisi leijunut niistä helposti yli.

Etelän tiheiköissä

Viime viikolla tein päiväretken Espoon Luukin metsiin. Lunta oli vain noin 20 cm, tiheämmissä paikoissa vielä vähemmän. Pienpiirteinen, pusikkoinen ja osin jyrkkä maasto tarjosi kunnolla haastetta ketterillekin suksille. Tarkoitus ei varsinaisesti ollut päätyä kaikkein ikävimpiin paikkoihin, mutta laiska suunnistus aiheutti harhailun pahimman tiheikön halki.

Metsäsukset olisi joutunut retken aikana ottamaan pois varmaan toistakymmentä kertaa, Karit pysyivät jalassa alusta loppuun. Niillä pystyi kääntymään uskomattoman tiukoista paikoista, loikkimaan poikittaisten puunrunkojen yli, kiipeämään kallioille, laskemaan tiheäpuustoisia alamäkiä. Juuri tällaisiin paikkoihin ne on hankittu, ja kunhan lunta saadaan lisää, luvassa on viikonloppuretkiä Etelä-Suomen metsämaastoissa.

Yhteenveto

Ensimmäisten kokemusten perusteella OAC Karit ovat vastanneet odotuksia. Etelän talvet ovat tyypillisesti aika vähälumisia, joten pieni tappio kantavuudessa ei haittaa, kun toiseen vaakakuppiin asetetaan ketteryys. Valokuvaaminen Karit jalassa on lastenleikkiä, kun taas metsäsukset ovat siinä puuhassa koko ajan tiellä. Lyhyempiä liukulumikenkiä, kuten 127 cm OAC Wapeja tai 125 cm versiota Altai Hokeista, en jää kaipaamaan – niin ketterät ovat 147 cm pitkät Karit. Samaa mieltä on myös lyhyempi perheenjäsen, joka hiihtelee samanlaisilla Kareilla kuin minä.

Mielenkiintoista on nähdä, olisiko Kareista pitkien metsäsuksien korvaajaksi kevättalven hangilla myös Lapissa. Syvä hanki ilman kantavaa kerrosta olisi todennäköisesti myrkkyä Kareille, mutta tunturimaastoissa ne saattaisivat teräskantteineen toimia oikein kivasti. Suksivalinta mahdolliselle pääsiäisvaellukselle aiheuttaa vielä pohdintaa.

Suksien mukana tuli OAC:n EA-siteet, jotka ovat hyvin samanlaiset kuin Hok-suksien kanssa myytävät X-Trace Pivotit. Säädettävään siteeseen sopivat periaatteessa kaikki kengät, tosin oikein isojalkaisten kannattaa varmistaa etukäteen riittääkö säätövara. Oma hiihtosaappaani, Nokia Naali 44, mahtuu siteeseen, mutta montaa senttiä ei jää varaa. Muita kenkiä en ole vielä suksien kanssa testannut, mutta jämäkkä Naali-saapas on osoittautunut varsin kelvolliseksi. Myös itse siteet ovat tuntuneet toimivan, valittamisen aihetta ei ole löytynyt.

Reilun viikon käytön jälkeen suksien reunoissa näkyy yllättävän paljon kulumaa. Päälliosan pinnoite puolestaan oli jo tehtaan jäljiltä aavistuksen kuluneen näköinen. Tämä herättää jonkin verran epäilyksiä suksien kestävyydestä, mutta haitat ovat toistaiseksi lähinnä kosmeettisia.

Toisen aiheen kestävyysepäilyyn antaa käyttöohjeen maininta, jonka mukaan sukset on tarkoitettu kestämään korkeintaan 30 asteen pakkasia. Suomessa myytävälle talvivarusteelle moinen raja on lähinnä naurettava, meneehän se rikki pohjoisessa monta kertaa talvessa. Toivottavasti kyseessä on vain amerikkalaistyylinen yritys pestä kätensä vastuusta eivätkä sukset tai siteet oikeasti hajoa pakkasessa. Koska siteiden osia on hankalampi vaihtaa maasto-oloissa kuin perinteisten eräsiteiden remmejä, olisi niiden parasta kestää käyttöä.

Yllä mainituista epäilyistä huolimatta uskon OAC Karien kelpaavan vakavampaankin maastokäyttöön. Sopivan retkikohteen sattuessa aion kokeilla niillä oikeaa hiihtovaellusta.