Elokuusta näytti jo tulevan yökuvien osalta täydellinen floppi, mutta kuun viimeinen viikonloppu pelasti lopulta tilanteen. Vietin sen telttaillen Saaristomeren kansallispuistossa Jurmon saarella, joka on yksi Etelä-Suomen valosaasteettomimmista paikoista. Taivas pysyi lähes pilvettömänä koko retken ajan ja sain vihdoin kuvata Linnunrataa sydämeni kyllyydestä.

Jurmo on viikonloppukohteeksi vähän kaukana: ensin bussilla 3,5 tuntia Pärnäisten satamaan ja sen jälkeen Eivor-laivalla saman verran merimatkaa. Kesäisin bussiyhteys on onneksi vaihdoton eikä se kiertele ylimääräisten paikkakuntien kautta. Autolla liikkuminenkaan ei olisi tällä kertaa säästänyt merkittävästi aikaa, sillä Nauvon lauttaan on kesäperjantaisin pitkät jonot. Liikkeelle olisi pitänyt lähteä korostetun hyvissä ajoin. Bussi pääsee ajamaan suoraan lauttaan, ja Eivor odottaa tarvittaessa bussimatkustajia.

Vasta illan jo hämärryttyä Jurmon satama häämötti horisontissa. Kannoimme tavarat rantakivikon halki Moringharun autiolle telttailualueelle. Teltan pystytyksen ja muun tavarasäädön jälkeen Linnunradan kaari alkoi piirtyä taivaankannen halki. Aika kaivaa kamerat esiin. Ensimmäisen kuvan valotin telttailualueelta, jonka puut tuovat mieleen savannin. Joutsenen, Lyyran ja Kotkan tähdistöjen kirkkaimpien tähtien muodostama Kesäkolmio seisoo kärjellään kuvan yläosassa. Teknisenä huomiona kerrottakoon, että kaikissa tämän kirjoituksen tähtikuvissa on käytetty seuraavia asetuksia: Canon EOS 6D + EF 16-35 mm f/2.8L II @16mm, f/2.8, ISO 6400 tai 12800, valotusaika 20-25 s.

Linnunrata näkyy Suomessa parhaiten juuri alkusyksystä. Tällöin sen kirkkaimmat osat nousevat hieman lounaishorisontin yläpuolelle ja galaksimme huntu kaartuu näyttävästi koko taivaan yli. Kirjoitin aiheesta enemmän pian ilmestyvään Tähdet ja avaruus -lehteen 6/2016.

Suuntasin jatkamaan kuvauksia Moringharun länsirannalle. Rauli-myrskyn nostattama voimakas tuuli hankaloitti jalustan kanssa operointia. Asetin kolmijalan matalaan asentoon ja pidin sen jaloista kaksin käsin kiinni. Peruskuvia syntyi, yhteen niistä tuppauduin itse mukaan.

Puoli kahden jälkeen taivaalle alkoi kertyä ohutta pilveä, joka häiritsi kuvaamista. Laitoin punaisen valon telttaan ja valotin vielä yhden kuvan ennen nukkumaanmenoa.

Saaristomeri selvisi tällä kertaa myrskystä vähemmällä kuin moni muu alue Suomessa. Tuuli paukkui silti koko yön rajusti telttakankaaseen, koska emme laiskuuttamme jaksaneet illalla virittää telttaan vaellussauvoja ja naruja lisätukea antamaan.

Seuraava päivä valkeni tuulisena mutta aurinkoisena. Kuljeskelin päämäärättömästi ympäri saarta. Aurinkoinen keskipäivä ei tarjonnut mitään kuvattavaa. Päädyin lopulta leiriin keräämään voimia seuraavan yön kuvauksia varten.

Päiväunien jälkeen tein vielä pienen kävelyretken ennen kuin oli aika suunnitella iltavalojen ikuistamista. Päivän kiinnostavin kuvauskohde löytyi yllättäen aivan leiripaikan vierestä: rantaveteen oli ajautunut kymmenittäin meduusoja. Enpä ole niitä koskaan näin montaa nähnyt kerralla.

Kovin tuuli oli iltaan mennessä laantunut, mutta Moringharun rantakallioita pyyhkivät aallot näyttivät riittävän kuvauksellisilta. Ruuvasin harmaasuotimen paikalleen ja yritin aaltokuvia Moringharun luoteisosan kallioilta. Inspiraatio ei tällä kertaa riittänyt ihmeisiin. Aivan ilman kuvia ei kuitenkaan tarvinnut jäädä.

Ilta pimeni vielä selkeämpänä kuin edellinen. Nakkasin kamerarepun selkään, poimin jalustan käteen ja lähdin talsimaan kohti Högbergetiä. Kalliomassiivin laelle oli vielä jäänyt juhannussalko, sehän kelpasi mukaan kuvaan. Ilta ei ollut vielä kunnolla pimentynyt, mutta Linnunrata erottui selvästi syvänsiniseltä taivaalta.

Hetkeä myöhemmin pimeys laskeutui Högbergetin ylle. Mietin kuumeisesti uusia kuvakulmia. Lopulta päädyin asettamaan jalustan huippua pari metriä alemmalle tasanteelle ja kiipeämään itse kuvaan mukaan.

Suunnilleen samasta kohdasta sai myös kelvollisen pystykuvan, nyt ilman ihmishahmoa:

Palailin hiljalleen leiriin. Hiljaisella kylätiellä olin kompastua jättiläisrupikonnaan. Siitä ei pimeässä saanut kuvaa, mutta pystytin jalustan jälleen tähtikuvan toivossa. Muuten aika keskinkertaiseen kuvaan tarttui sentään mukaan tähdenlento.

Käväisin leirissä kääntymässä ja totesin sään jatkuvan edelleen selkeänä. Mielikuvitus alkoi loppua kesken. Minkä esineen tai maiseman kanssa Linnunrata pitäisi vielä kuvata?  Tähtivyö alkoi siirtyä asentoon, jossa sen saattoi sommitella Moringharun ja sataman välisen rantakivikon kanssa samaan otokseen. Vielä kerran jalusta kantoon ja pyöreitä kiviä tallaamaan. Täydellisen kaareva ranta muodosti kuvalle mukavan etualan. Autoin sen näkymistä vähän otsalampulla:

Kömmin telttaan tyytyväisenä. Sain kaksi peräkkäistä kirkasta yötä, enemmän kuin uskalsin toivoa. Elokuu ei sittenkään ollut aivan turha kuukausi.