Kolme vuotta sitten tammikuu tarjosi lunta ja pakkasta. Varasin helmikuulle mökin Jurmosta toiveenani päästä kuvaamaan Saaristomeren talvea. Välittömästi varauksen tehtyäni säätyyppi muuttui lauhaksi ja epävakaiseksi. Matkustin 9 tuntia suuntaansa päästäkseni yhdeksi päiväksi katsomaan mustaa maata ja räntäsadetta.

Tänä vuonna tammikuu oli jälleen kylmä ja lunta saatiin Saaristomeren äärilaidalle saakka. Huomasin, että Jurmossa olisi vapaa mökki helmikuun toisena viikonloppuna. Varasin mökin ja kuinka ollakaan, pari päivää myöhemmin sääennusteeseen alkoi ilmestyä keväisiä lukemia. Lumipeite hupeni vauhdilla. Ennuste näytti toivottomalta: retken ajalle oli luvassa vesisateita ja pahimmillaan +4 astetta lämmintä.

Tähti-ilta

Kurjakaan sää ei ole syy olla menemättä Jurmoon, sillä saarella on tapana yllättää aina positiivisesti. Kävellessäni vaimoni kanssa jäistä kylätietä satamasta mökille, hoksasin yhtäkkiä, että yläpuolella kaartuu täydellisen kirkas tähtitaivas.

Hetken päästä virittelin jo jalustaa kylän kallioille. Linnunrata erottui kuuttomana yönä selvästi paljain silminkin. Yritin sommitella sitä kuvaan kylämaiseman kanssa. Harvoin on näin erinomaisia olosuhteita tähtitaivaan kuvaamiseen.

Otin huvikseni pari kuvaa meren suuntaan, pohjoiseen. Silmäys kameran näyttöön paljasti vihreän revontulikaaren. Ohhoh! Silmän totuttua pimeään alkoi viherrys näkyä ilman kameraakin. Jurmon taivas on niin kertakaikkisen valosaasteeton, että himmeätkin revontulet erottuvat. Siksipä olen päässyt kuvaamaan saarella pohjoistaivaan väri-iloittelua yllättävän usein, vaikka en ole kunnon revontulimyrskyjen aikaan siellä sattunut oleilemaan.

Ensimmäisen tunnin aikana olin saanut jo enemmän kuvia kuin olisin koko retkeltä odottanut. Ei sittenkään aivan turha reissu kurjasta sääennusteesta huolimatta!

Lumilaikkujen etsintää

Valokuvaajan onni on se, että maisemat voi valikoida. Vaikka saaresta olisi 95 % lumetonta, voi kameran eteen etsiä vain lumiset 5 %. Kävelimme tihkusateisessa harmaudessa kohti saaren itäosia. Harjumuodostuman pohjoisreunalta löytyikin muutama lumenviipymä, jotka soveltuivat maisemakuvien aihioiksi.

Pian vesisade yltyi ja työnsin kameran takaisin reppuun. Teimme vielä pienen kävelylenkin ennen kuin siirryimme loppupäiväksi sisätiloihin syömään, saunomaan ja lepäämään hyvien kirjojen ääreen. Kuulostaapa näin kirjoitettuna epäilyttävän normaalilta tavalta viettää lomaa. Ihan kuin vapaa-aika olisi nautiskelua ja rentoutumista varten?

Kevätaurinko

Vesisade jatkui läpi yön ja sadealueen rippeet ropisivat saarelle vielä sunnuntaiaamuna. Aamupäivällä teimme pienen kävelykierroksen, mutta kuvattavaa ei löytynyt. Lounastauon jälkeen sää näytti poutaantuvan. Päätimme suunnata pidemmälle lenkille saaren länsipäähän.

Nyt saaren valtasi keväinen kirkkaus. Oikeastaan muu kuin lintulajiston niukkuus ei erottanut näkymää huhtikuusta. Pari kuukautta myöhemmin äänimaiseman täyttäisi kiurujen liverrys ja punarintojen tiksutus.

Aurinko lämmitti jo poskia, mutta 15 m/s puhaltava lounaistuuli piti huolen siitä, ettei liiallista mukavuuden tunnetta pääsisi syntymään. Jäin hetkeksi tuulensuojaan kuvaamaan pohjoisen puoleisen rantavallin taakse syntynyttä lumilaikkua.

Kiersimme osittain jään peittämän Lägnörs fladan ympäri. Pieniä lumikenttiä löytyi vesialueen länsipuolelta.

Aurinko alkoi jo lähestyä horisonttia. Kiipesimme viimeisille valoille Högbergetin huipulle. Jäiset kalliot vaativat tarkkuutta, välillä piti lähes kontata. Auringonlasku hiipui pilveen ilman mainittavaa väri-iloittelua. Tähtiäkään ei ollut tiedossa, sillä yöksi oli luvattu pilvistyvää ennen seuraavan päivän räntämyräkkää.

Pyrypäivä

Maanantai valkeni ennusteen mukaisesti räntäsateisena. Toivoin sateen muuttuvan lumisemmaksi, jotta voisi edes kuvitella saavansa talvisia maisemakuvia. Sitä odotellessa pakkasimme tavarat ja siivosimme mökin, vaikka Eivorin lähtöön oli vielä tunteja.

Aamupäivällä odotus palkittiin. Myräkkä muuttui sakeaksi lumipyryksi. Työnsin 6D:n ja 70-200 mm f/4L IS:n takin alle ja loikin kylän lähikallioille. Valitsemani objektiivi on pyrykuvaukseen täydellinen: telezoomilla saa pyryn voimakkuuden näkyviin paremmin kuin laajiksella, ja lisäksi objektiivin pitkähkö vastavalosuoja pitää linssin puhtaana.

Lumi alkoi jäädä maahan. Vähän myöhemmin pyry jatkui edelleen yhtä sakeana, mutta maisema oli muuttunut astetta valkeammaksi. Ei muuta kuin uusi kierros samalla varustuksella.

Juuri ennen Eivorin lähtöä koukkasin Högbergetille katsomaan lumista maisemaa. Etsimäni Jurmon talvi näyttäytyi kuin näyttäytyikin retken viime hetkillä.