Nyt on vuoden paras aika katsella tähtitaivasta – ja kuvata sitä. Pohjimmiltaan kyse on varsin yksinkertaisesta puuhasta: sen kuin odottaa kirkasta yötä ja ryntää ulos kameran ja kolmijalan kanssa. Silti olen onnistunut monta kertaa turaamaan hyvin alkaneen kuvaussession. Jotta niin ei enää koskaan kävisi, kirjoitin itselleni muistilistan, jonka jaan kanssanne.
Listassa käydään läpi maisemallisen tähtikuvauksen perustapaus, jossa tarkoituksena on kuvata tähtitaivas osana maisemakuvaa siten, että tähdet näyttävät pistemäisiltä. Laitteistoon ei kuulu seurantajalustoja tai muita erikoisvehkeitä. Olen päätynyt tähän toimintamalliin muutaman vuoden yrityksen ja erehdyksen kautta, mutta vielä saattaisi olla jotain parannettavaa. Kehitysideoita otetaan mielellään vastaan esimerkiksi kommenttikentän kautta!
1) Kun on luvassa selkeä yö, mene ulos. Taivas on kuitenkin pilvessä seuraavat kaksi viikkoa, eivätkä lyhyet yöunet jälkeenpäin kaduta, jos palkintona on onnistuneita kuvia.
2) Valitse kuvauspaikka, jossa ei ole häiritsevän paljon valosaastetta. (Helpommin sanottu kuin tehty.)
3) Ota mukaan seuraavat varusteet:
– Kamera
– Laajakulmaobjektiivi
– Jalusta
– Kuulapää
– Liina linssin pyyhkimiseen
– Vara-akku
– Lämmintä vaatetta (aina on kylmä)
– Työkalu pikakiinnityslevyn säätämiseen
– Otsalamppu
– Evästä ja juotavaa, jos menet pidemmälle
4) Tarkista, että muistikortilla on tilaa, akku on ladattu ja kamerassa on kiinni pikakiinnityslevy.
5) Säädä seuraavat asetukset, ne on kivempi laittaa kohdalleen jo sisällä lämpimässä:
– Peilin lukitus päälle (ei tarvita, jos kuvaa koko ajan Live View päällä)
– Vitkalaukaisin 2 sekuntia
– Kamera manuaalitilaan (M)
– Herkkyys niin korkealle kuin uskallat (6D:llä ISO 12 800)
– Aukko täysille
– Valotusaika 20-30 sekuntia, pidemmällä tähdet menevät viiruiksi
– RAW-kuvaus (on muutenkin aina käytössä)
6) Kuvauksen valmisteluvaiheessa muistettavaa:
– Jos tuulee, älä nosta jalustaa täyteen mittaansa.
– Ota linssinsuojus pois (itsestäänselvyys, mutta on kerran unohtunut).
– Tarkenna Live View’n 10x zoomin avulla kaukana näkyvään kohteeseen (myös kirkkaimmat tähdet saattavat näkyä Live View’n kautta).
– Jos kamerassa on elektroninen vesivaaka, aseta horisontti sen avulla suoraan.
– Yötaivas näyttää siistiltä ihan sellaisenaan, mutta jos tavoitteena on hyvä maisemakuva, yritä sommitella kuvaan jotain muutakin.
– Vahdi herkeämättä pohjoista taivasta, jos vaikka sattuisi näkymään revontulia.
7) Kuvan otettuasi tarkista:
– Onko tarkennus mennyt ohi?
– Onko kamera heilahtanut valotuksen aikana?
– Onko mikään olennainen kohta palanut puhki?
– Onko linssissä huurua?
– Lentääkö kuva-alalla lentokoneita tai muita ei-toivottuja esineitä?
– Onko sommittelu vinksallaan?
– Voisiko kuvasta saada vielä paremman liikuttamalla kameraa johonkin suuntaan?
Jos vastasit kaikkiin kysymyksiin ’EI’, onneksi olkoon. Muussa tapauksessa palaa kohtaan 6 ja korjaa virheet sekä muuta tarvittaessa valotusta.
Toista kunnes taivas menee pilveen tai nukahdat pystyyn.
Lisää kuvia tähtitaivaista esimerkiksi galleriassa Jurmo 11/2013.
Tosi hyviä vinkkejä ja hienoja kuvia! 🙂
Kiitti kommentista!
Kiitos oikein paljon neuvoista.
Mukava kuulla, että kirjoituksesta oli hyötyä.
Sinulla on todella upeita maisemakuvia! Olisi hieno jos antaisit myös ohjeita maisemakuvaukseen.Itse harrastan maisemakuvausta.
Hyvä idea, täytyypä katsoa ensi vuoden puolella, jos vaikka keksisi jotain aiheesta kirjoittaa. 🙂
Minkälainen kameranjalka sulla on ollu? hienokuva 🙂
Tuollainen Velbonin hiilikuitujalusta on muutaman vuoden ollut käytössä: http://www.digitarvike.fi/velbon_jalusta_sherpa_pro_cf-530_hiilikuitujalusta
Ihan hyvä kompromissi painon ja vakauden suhteen, mutta tuulisella säällä jalkoja ei voi nostaa täyteen mittaansa. Tuulisessa Jurmossa tähtiä piti kuvata pitämällä jalusta matalana ja painamalla sitä kaksin käsin kalliota vasten.
Kuulapäänä on toiminut Benron B-0: http://www.telefoto.fi/tuote/76/612/benro-ballhead-b0
Ei moitteen sijaa tähän asti, kantavuus riittää myös telekäyttöön.
Moi, tosi hyviä kuvia sul tääl on. Tähtikuvis tykkään tosi paljon tosta linnunradasta, mikä aika mones kuvas näkyy. Mitähän taikoi sie teet et sen noin hyvin saat näkyviin? Kuvauspaikka varmaan ainakin on aika korvessa (?), jotta tulee noin ”puhtaita” kuvia. 🙂
Linnunradan yritänkin melkein aina saada tähtikuviin mukaan. 🙂 Parhaiten sen saa näkymään tosiaan pimeässä paikassa, loput temput ovat valitettavan paljon välineistä kiinni. Tässäkin kirjoituksessa mainittu 30 s valotusaika + ISO 12800 on jo sellainen yhdistelmä, että Linnunradan yksityiskohdat erottuvat merkittävästi paremmin kuin paljain silmin. Täyskennoisella kameralla pystyy nostamaan nuo herkkyydet noinkin ylös ilman että kuvista tulee käyttökelvotonta kohinapuuroa. Kuvankäsittelyssä RAW-kuvalle vielä mm. kontrastin säätö ja sitten alkaa näyttää hyvältä.
Muutama hyödyllinen asia pakkasilla, kamera pakastepussiin ennen kuin menee sisälle (kondenssivesi). Huurtumista ulkona voi estää kun laittaa mahd pitkän vastavalosuojan, käyttää käsineitä, eikä koskaan huohota kameraan sitä säätäessä. Tuulisina päivinä ei tuota ongelmaa niin ole.
Pakkasella voi ”jäädyttää” jalustan helposti lumeen/jäähän kiinni räkäisemällä jalustan jalkoihin, pysyy paikallaan tuulellakin.
Jep, kameran tuominen sisälle muovipussissa tai tiiviissä laukussa on tärkeää pakkasella. Ja hyviä pointteja nuo muutkin!