Kuvausvuosi 2019 alkaa lähestyä loppuaan. Vuoden parhaat kuvat taitaa olla jo otettu: viikosta toiseen jatkuva vesi- ja räntäsade ei innosta ulos kameran kanssa.
Vuoteen mahtui tavallista vähemmän vaelluksia ja kuvausreissuja, mutta sitäkin enemmän lähiretkeilyä. Lisäksi yritystoimintaa riitti ilahduttavasti vuoden jokaiselle kuukaudelle.
Talvilomat Kolilla ja Jurmossa
Talven kuvausreissut suuntautuivat kahteen täysin vastakkaiseen maailmaan. Vuosi käynnistyi pakkasen paukkuessa Pohjois-Karjalan jylhissä vaaramaisemissa. Helmikuussa suuntasin avaraan ja lauhaan lounaissaaristoon etsimään talven rippeitä Jurmon saarelta. Hienoja reissuja molemmat.
Mutta mahtui Etelä-Suomenkin talveen lunta ja kunnon pakkasia. Tammikuun lopulle osui talvikuvauksen superviikko, joka käynnistyi täydellisellä kuunpimennyksellä ja tarjosi auringonpaistetta, kireää pakkasta ja komeita merisavuja.
Vaihteleva kevät
Huhti-toukokuu oli yritystoimintani kiireisintä kautta, mutta aikaa jäi myös ulkoiluttaa kameraa ihan huvin vuoksi. Huhtikuussa kävin telttailemassa Kopparnäsin rannoilla. Muut muistikuvat ovat sen verran hataria, että piti kaivella vähän Lightroomin kuva-arkistoa. Löytyihän siellä muutaman muunkin kuvaussession antia.
Jännittävä kesä
Juhannuksen lähestyessä kuvausreissut kauemmas piti jättää väliin, sillä ensimmäisen lapseni laskettu aika osui juhannusaatolle. Keskityin etenkin kesäöinä kiertelemään lähikohteita ja kuvaamaan kotikulmien eläimistöä. Vielä samana yönä kun lapsi alkoi syntyä, väijyin kettuja läheisen peltoaukean laidalla.
Lapsen syntymän jälkeen kuvaaminen jäi muutamaksi viikoksi vähemmälle. Viikonloppuaamut osoittautuivat helpoimmaksi ajaksi karata kotoa kuvauspuuhiin. Kuvasin ensin yhden erityisen komean aamun Tuusulanjärvellä ja siitä innostuneena palasin vielä myöhemmin saman järven maisemiin.
Sateinen syksy
Lieneekö syksyn sateisuus vain henkilökohtainen tilastoharha, vai onko synkkiä säitä sattunut oikeasti tavallista enemmän? Niin tai näin, lähes aina kun olisi ollut mahdollisuus retkeillä kameran kanssa, luonto pudotteli taivaalta vettä tai räntää.
Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kuvamateriaalissa korostuu hämäryys ja loputon tihkusade. Jatkoin tutustumista lähimaastoihin. Etenkin Pohjois-Sipoon metsiin pitäisi tehdä paljon lisää tiedusteluretkiä.
Katsaus yritystoimintaan
Vaikka vuosi ei ollut kuvasaaliilla mitattuna jättimenestys, yritystoimintaa riitti mukavan paljon. Kuvauskeikkoja osui erityisesti keväälle ja kesälle, ja muina aikoina täydennystä toivat esimerkiksi kirjoitustyöt. Seuraavassa pari nostoa kiinnostavimmista töistä.
Huhti-toukokuun vaihteessa suuntasin Porkkalaan tuottamaan retkeilyaiheista kuvitusta erästä kirjaprojektia varten. Materiaalia kuvattiin vuorokauden ajan käytännössä kellon ympäri, ja kaikki tapahtui upean meriluonnon keskellä. Juuri tällaisia töitä olen haaveillut tekeväni yritykseni kautta.
Kesän merkittävin kuvausprojekti oli Helsingin uuden saaristomatkailukohteen Vasikkasaaren dokumentointi. Aivan keskellä Helsinkiä Suomenlinnan ja Santahaminan välissä sijaitsevaan saareen rakennettiin viime kesänä retkeilyrakenteita ja sinne pääsi yhteysaluksella Hakaniemestä tai Kauppatorilta.
Kävin kuvaamassa saaresta markkinointimateriaalia kaupungin käyttöön. Jälleen huikea mahdollisuus päästä liikkumaan luonnossa ja kuvaamaan samalla asiakkaalle. Edellisvuonna kuvasin laajemmin Helsingin luontokohteita, joten tämä oli oikeastaan jatkoa aiemmalle työlle. Jos ensi kesänä jossain päin Suomea on tarvetta matkailua edistäville kuvauksille, olen käytettävissä.
Kolmantena nostona yritystoiminnasta mainittakoon yllättävä aluevaltaus. Tuotekuvaukset miljöössä ovat itselleni tuttua puuhaa, mutta en osannut odottaa päätyväni vielä kuvaamaan imetysvaatteita. Kaikkea sitä tapahtuukin.
Katse kohti uutta vuosikymmentä
Parin viikon päästä 2020-luku on täällä. Mitäköhän sitä kuvausharrastukselle ja yritykselle tekisi?
Kuvausharrastus pyörii vielä tovin lapsiarjen ehdoilla. Lähiretkeily on ensi vuonnakin muotia. Eiköhän viimeistään kesälomalla kunnon kuvausreissukin järjesty. Loskatalven pimeydessä on hyvä suunnitella kaikkien aikojen eeppisintä kuvausviikkoa.
Yritystoiminta on alkanut löytää muotoaan. Olen ymmärtänyt, ettei kannata tehdä lyhyitä tunnin kuvauskeikkoja varsinkaan hintatietoisille kuluttaja-asiakkaille. Koska elantoni ei riipu satunnaisista muutaman kympin tulovirroista, ei minun kannata haaskata aikaani hinnasta vänkäämiseen maksuhaluttomien asiakkaiden kanssa. Joku tekee kuitenkin halvemmalla.
Sen sijaan koko päivän kuvauskeikat tai sitä pidemmät projektit ovat olleet kannattavia. Niissä asiakkaat ovat usein kiinnostuneempia laadusta ja palveluasenteesta kuin halvasta hinnasta. Näille ominaisuuksille on varmasti kysyntää ensi vuosikymmenelläkin.
