Ruotsin kansallispuistoverkko muistuttaa kovasti suomalaista vastinettaan, mutta maan erikoisuutena ovat muutamat alle parinsadan hehtaarin kokoiset minipuistot. Normaalisti kansallispuistoksi voidaan sekä Suomessa että Ruotsissa hyväksyä yli 1000 hehtaarin kokoinen alue.

Kansallispuistoista toiseksi pienin, vain 36 hehtaarin laajuinen Dalby Söderskog, sijaitsee Etelä-Ruotsissa Lundin kunnassa (karttalinkki). Kansallispuisto on perustettu jo vuonna 1918, ja muidenkin Ruotsin pienten puistojen historia ulottuu 1900-luvun alkuun. Ruotsin ja samalla koko Euroopan ensimmäiset kansallispuistot perustettiin vuonna 1909.

Sunnuntai 23. maaliskuuta valkeni Lundissa koleana mutta aurinkoisena. Päätin lähteä ottamaan selvää, mitä pikkuruinen luonnonnähtävyys pitää sisällään.

Aikainen kevät

Ennen puistoon astumista jäin hetkeksi parkkipaikalle ihmettelemään kuivakäymälää: ruotsalainen ratkaisu näyttää päällisin puolin aivan vesiklosetilta, jätökset vain lurahtavat viemäriverkon sijasta syvään kuiluun. Kyllä retkeilijän täällä kelpaa, vaikkei suomalaisessa huussissa toki mitään vikaa ole.

Parkkipaikan kyltissä kerrotaan puiston metsien olevan vanhaa jalopuulehtoa. Heti alkuun havaitsin puutteellisen kykyni tunnistaa lehdettömiä jalopuita. Jälkeenpäin saatoin tarkistaa Naturvårdsverketin sivuilta, että lajistoon kuuluvat muun muassa saarni, jalava, tammi ja pyökki.

Vaikka kevät on ollut Ruotsissakin aikaisessa, en uskonut lehtokasvien vielä kukkivan. Mitä vielä: puiston länsiosassa polku luikerteli valkoisena hohtavan valkovuokkomaton keskellä.

Aikaisesta keväästä kieli myös lehdon lintukonsertti: peippojen ja tiaisten kuoroon yhtyivät jo ensimmäiset tiltaltit, jotka hokivat taukoamatta omaa nimeään: tilt talt talt tilt talt tilt talt tilt. . Tiltaltti on muuten tänä vuonna yksi Kevätseurannan teemalajeista, korvat hörölle Suomessa!

Tiltaltin äänestä ei voi erehtyä, mutta siihen onnistumisen kokemukset sitten jäivätkin. Laulua luritteli masentavan monta tunnistamatta jäänyttä lintua.

Puiston halki virtaa pieni purouoma, joka elävöittää mukavasti metsämaisemaa. Puro näytti olevan alueella ulkoilevien lapsiperheiden suosikkikohde – lasten universaali kiinnostus märkiin paikkoihin vaikuttaa pätevän myös ruotsalaistenavien kohdalla. 🙂

Mutaongelmia

Äkkiseltään luulisi minikansallispuiston reittien olevan helposti huollettavissa, niitähän ei montaa sataa metriä puistoon mahdu. Ei näköjään. Nimittäin vaikka viime viikkoina on ollut melko kuivaa, velloivat lähes kaikki polut upottavana mutavellinä. Niinpä ihmiset siirtävät kulkureittinsä pois polulta lehtokasvillisuuden päälle – kunnes uusikin ura on muuttunut liejuksi.

Tällä tavoin polku levenee pikku hiljaa aiheuttaen turhaa kasvillisuuden kulumista. Lehtomaan liejuuntumista vastaan voisi yrittää taistella esimerkiksi sorastamalla polut tai käyttämällä pitkospuita useammassa paikassa. Nyt pitkoksia oli aseteltu mielenkiintoisesti lähinnä kuivimpiin maastonkohtiin.

Lähialueen helmiä

Koko päivää ei saa helposti kulumaan 36 hehtaarin alueella, joten tutustuin samalla kertaa myös kansallispuiston lähiseutuihin. Välittömästi puiston pohjoispuolella sijaitsee laaja laidunalue, Dalby Hage. Hukkasin polun ja päädyin rämpimään mutaiselle laitumelle, kuinkas muutenkaan.

Korvaukseksi mudasta laitumen yllä kaarteli isohaarahaukka (Milvus milvus), Skånessa varsin yleinen petolintu. Mokoma katosi tietenkin näkyvistä heti kun vilautin valkoista teleputkea. Onko linnuilla jokin geneettinen taipumus pelätä valkoisia, lieriön muotoisia esineitä? Linnun nimi on muuten ihan oikeasti isohaarahaukka, en keskinyt sitä omasta päästäni tai Kummeli-sketsistä. 😉

Dalby Hagen pohjoislaidalla on pieni suojeltu metsäalue, Dalby Norrskog. Kuljin sen halki tielle, jota lähdin talsimaan kohti kilometrin päässä sijaitsevaa Billebjerin suojelualuetta. Kevään ensimmäinen västäräkki päästi tutun äänen: tsi-lip. Enää pääskynen puuttuu ja kesä voidaan julistaa alkaneeksi.

Dalby Söderskog ympäristöineen sijaitsee Skånea halkovan loivapiirteisen harjumuodostelman, Romeleåsenin, päällä. Kun kiipeää vielä Billebjerin itäreunan avoimelle kukkulalle, aukeaa huikea näkymä eteläruotsalaiseen viljelysmaisemaan. Jos satut joskus vierailemaan Dalby Söderskogin kansallispuistossa, Billebjerin näköalaa ei kannata jättää väliin! Billebjer on itse asiassa entinen kaivosalue. Vanha louhos on nykyään täynnä vettä ja toimii kesällä uimapaikkana.

Viheralue reitteineen jatkuu vielä pitkälle itään Skryllen luonnonsuojelualueena. Jätin siellä käynnin väliin, koska alue vaikuttaa ilmakuvista päätellen olevan lähes kokonaan entistä viljelymetsää, siis luonto- ja maisema-arvoiltaan aika mitätöntä. Ilmeisesti vähän laajempi yhtenäinen puuvartista kasvillisuutta sisältävä alue on Skånessa niin suuri harvinaisuus, että mikä tahansa sellainen kelpaa suojeltavaksi.

Skryllen sijaan koukkasin läheisten kala-altaiden, Rögle dammarin kautta. Kalastajia oli paikalla runsain mitoin nauttimassa aurinkoisesta säästä. Altaiden väliset kapeat maakaistaleet tarjosivat mahdollisuuden yrittää maisemakuvausta:

Paluumatkalla bussipysäkille isohaarahaukka yllätti jälleen. Tälläkin kertaa peto kohosi korkeuksiin sillä välin kun puuhalin teleobjektiivia kameraan. Ehdin kuitenkin ottaa pari kuvaa ennen kuin lintu katosi näköpiiristäni, joten voin tarjoilla kirjoituksen loppuun edes kehnon ja rankasti rajatun otoksen tästä etelän ihmeestä.