Kevät on saapunut täydellä voimallaan Etelä-Ruotsiin ja sen kunniaksi oli lähdettävä muutaman viikon tauon jälkeen päiväretkelle kameravarusteiden kanssa. Kevät ja Itämeren rannat ovat vastustamaton yhdistelmä, joten kohteeksi valikoitui Ruotsin merellinen lounaiskärki, Falsterbonäset.

Mikä ihmeen Falsterbonäset?

Paikan erikoisuus aukenee parhaiten karttaa katsomalla. Kyseessä on siis kauas merelle työntyvä matala niemi, joka muistuttaa Suomen Hankoniemeä muutenkin kuin olemalla maansa manneralueen lounaisnurkka.

Niemessä sijaitsevassa taajamassa asuu noin 7000 ihmistä – vain hieman vähemmän kuin Hangossa. Molemmat paikat tunnetaan hienoista hiekkarannoista. Lisäksi sekä Falsterbonäsetin että Hankoniemen kärjessä toimii lintuasema. Falsterbon eteläkärki Nabben on kuulemma Euroopan parhaita muutonseurantapaikkoja eikä Hangon Uddskataniakaan aivan kelvottomana pidetä.

Lintuaseman sivuilta löytyy parhaat lintupaikat kartalla. Vaikka lähdinkin kuvaamaan pääasiassa maisemia, katsoin ennen lähtöä tarkasti myös lintupaikkojen sijainnit. Kokemus on opettanut hyvien lintukohteiden olevan usein myös maisemallisesti mielenkiintoisia.

Falsterbo sijaitsee vajaan tunnin bussimatkan päässä Malmön kaupungista. Bussiyhteydet on helppo tarkistaa Skånetrafikenin verkkosivuilta. Lauantaiaamun valjettua hyppäsin Lundissa junaan, matkustin Malmön keskustaan ja pian istuin jo bussissa kohti Falsterbota.

Erilaista maalaismaisemaa

Mielikuvani Skånen maaseudusta oli ollut aiemmin näkemäni perusteella melko yksipuolinen. Siellä täällä laajojen peltotilkkujen välissä pilkottaa hyväkuntoisia maalaistaloja hoidettuine pihapiireineen. Tuulivoimalat hyrräävät sähköä modernin yhteiskunnan tarpeisiin.

Bussin huristaessa kohti Falsterbota maisema muuttui aivan toisenlaiseksi. Pellot vaihtuivat villeihin rantaniittyihin ja valkoisina välkkyviin hiekkarantoihin. Välillä tienvarressa kohosi merituulten vääntämiä kookkaita mäntyjä. En muista, milloin olen viimeksi edes nähnyt männyn. Ehkä tammikuussa Suomessa?

Pohjoisosan poluilla

Falsterbonäsetin taajama koostuu yhteen kasvaneista Falsterbon ja Skänorin pikkukaupungeista. Jäin bussista Skänorin puolella ja lähdin seuraamaan polkuja kohti niemen pohjoiskärkeä.

Jo ensi minuuteilla alueen lintumaailma näyttäytyi monimuotoisena. Kiurujen soidinlaulu kaikui laidunmailta, hanhiparvet liitelivät edestakaisin ja sadan metrin kävelyn jälkeen olin vähällä kompastua turkinkyyhkyyn. Lämmin aamupäivä sai tiaiset, peipot ja muut pikkulinnut laulamaan innokkaasti.

Niemen pohjoiskärjen kierros jäi hieman vajaaksi, sillä en koskaan löytänyt rannikolle johtavaa polkua. Kiersin kuitenkin muutaman kilometrin lenkin laidunten välissä kulkevia pikkuteitä tallustaen. Laitumilla käyskentelevät valkoposki- ja merihanhet olivat liian kaukana kuvattaviksi, joten tyydyin dokumentoimaan maisemia.

Palasin takaisin lähtöpaikalle ja otin suunnan suoraan kohti niemen länsirantaa. Matkalla päädyin vallihaudan ympäröimälle kukkulalle, jossa on sijainnut keskiajalla Skanörin linna. Mielenkiintoista kulttuurihistoriaa!

Samaan aikaan sumu nielaisi maiseman ja aurinkoisen lämmin kevätpäivä muuttui hetkessä koleaksi. Äsken niin eloisa lintumaailma vaikeni kuin maailmanlopun edellä. Olin kuitenkin päättänyt kuvata merimaisemia enkä antanut sään lannistaa.

Hiekkarantoja etsimässä

Länsiosan uimarannalla vallitsi äänetön hiljaisuus, meri oli lähes tyyni eikä ihmisistä näkynyt jälkeäkään. Ranta oli ruskean tauhkan peitossa, joten jatkoin paremman kuvauspaikan etsimistä. Suuntasin etelään kohti Nabbenia, Falsterbon eteläisintä kärkeä. Sumu sankkeni entisestään, näkyvyyttä oli pian enää parikymmentä metriä.

Falsterbon eteläosassa sijaitsee golfkenttä. Kaikkialla varoitetaan golfpalloista, joita tulee ”från både vänster och höger”. Sumuinen sää ei näyttänyt häiritsevän golfaajia, mutta selvisin Nabbenille ilman osumia. Lähellä niemenkärkeä sijaitsee vanha majakka, joka tällä kertaa peittyi sumuverhon taakse.

Falsterbon perimmäinen kolkka, Måkläppen, on kokonaisuudessaan suojelualuetta, jossa liikkuminen on kielletty 1.2.-31.10. välisenä aikana linnuston- ja hylkeidensuojelun vuoksi. Måkläppenin luonnonsuojelualue on itse asiassa koko Ruotsin vanhin: se on perustettu jo vuonna 1899.

Falsterbon ympäristössä on muutenkin paljon eritasoisia suojelualueita, ja vaatii kulkijalta hieman tarkkaavaisuutta noudattaa alueiden erilaisia rajoituksia.  Kaikki liikkumiskieltoalueet vaikuttivat kuitenkin olevan selvästi merkittyjä aidoin tai kyltein.

Nabben olisi hyvällä säällä varmasti täynnä lintuharrastajia, mutta nyt sain katsella sumuista maisemaa yksin. Niemenkärjen länsiosasta löytyi viimein kuvauksellinen hiekkaranta ja pääsin aloittamaan toden teolla maisemakuvauksen. Jalusta pystyyn, harmaasuodin kiinni ja rantaan lyöviä aaltoja valottamaan. Puoli tuntia myöhemmin kortilla oli parisataa kuvaa, tässä pari onnistuneinta:

Palasin bussipysäkille Nabbenin itäpuolen kautta. Rantaniityn keskellä mutkitteleva polku johdatti vielä yhden nähtävyyden äärelle: niemen itärantaan on syntynyt näyttäviä hiekkadyynejä.

Falsterbonäset ei vielä tällä reissulla paljastanut itsestään kaikkea, mutta ensivaikutelma on lupaava. Laajaa aluetta ei muutenkaan ehdi ottaa haltuun yhdessä päivässä: GPS-loki kertoi kävelykilometrejä kertyneen lähes 17, vaikka en edes käynyt kaikissa paikoissa.

Falsterbonäset vaikuttaa olevan yksi niistä harvinaisista helmistä, joissa yhdistyvät rikas kulttuurihistoria, elävä maaseutu ja ainutlaatuinen luonto. Palaan varmasti niemeen vielä useampaan kertaan kevään aikana.