Kirjoittelin viime syksynä pohdintaa peilittömiin järjestelmäkameroihin siirtymisestä. Peilittömien valtikka oli silloin vahvasti Sonyn hallussa. Osa luontokuvaajista ehti jo vaihtaa Sonyyn ja itsekin harkitsin vakavasti asiaa. Kameramerkin vaihto on kuitenkin sen verran iso operaatio, ettei sitä kannata kevein perustein tehdä.

Canonistien leirissä ammattitason täyskennoista peilitöntä on odotettu kuin Länsimetron valmistumista. Erityisen kovat toiveet kohdistettiin olympiavuodelle 2020.

Canon julkaisi alkuvuodesta EOS-1D X Mark III:n, peilikameroiden lippulaivan. Se oli myrskyvaroitus, ja Canon lietsoi kevään mittaan huhumyllyä paljastamalla tipoittain tietoja kehitteillä olevasta R5:stä, jonka pitäisi olla täyskennoisten peilittömien uusi kuningas.

Olympialaiset ehdittiin jo siirtää, mutta odotettu R5 julkaistiin vihdoin 9.7.2020. Samalla päivänvalon näki myös edullisempi R6 sekä joukko RF-bajonetille suunniteltuja objektiiveja. Mutta miten on, pitäisikö ostohousut laittaa jalkaan vai alkaa valmistella Sonyyn vaihtamista?

Tärkeimmät speksit

Kuten nimestäkin voi päätellä, Canon EOS R5 jatkaa käytännössä Canonin menestyksekästä 5-sarjaa. Sarjan aiemmat kamerat ovat olleet vielä perinteisiä peilijärkkäreitä. Ne ovat tarjonneet rahalle paljon vastinetta ja olleet helpompia kuljettaa kuin raskaat 1-sarjan ammattirungot. R5 jatkaa samalla linjalla tarjoten melko kompaktissa koossa kovat speksit:

• 45 megapikseliä, täysikokoinen kenno eli full-frame
• Huikeat video-ominaisuudet, mm. 8K resoluutio
• Kuvanvakaaja rungossa (ensi kertaa Canonin mallistossa)
• Uusi tarkennusjärjestelmä, jossa mukana mm. koneoppimiseen perustuva ihmisten ja eläinten seuranta
• Sarjakuvaus 12 fps mekaanisella sulkimella ja 20 fps elektronisella sulkimella
• Sääsuojaus 5D Mark IV:n tasoa
• Käyttöergonomia tuttua Canonia, vaikutteita 5-sarjasta on paljon
• Paino akun ja muistikortin kanssa 738 g
• Hinta:  4 849 €

Tarkempia tietoja voi lukea esimerkiksi DPreview’n lyhyestä arvostelusta.

Mitä näistä pitäisi ajatella luontokuvaajan näkökulmasta?

Korkea resoluutio mahdollistaa merkittävän kroppivaran, josta on hyötyä lintukuvauksessa. Jos samaan aikaan hämäräkuvanlaatu ei kärsi valtavasti, tässä on huippuvalinta luontokuvaajan yleiskameraksi.

Video-ominaisuudet ovat niin vakuuttavat, että kun niitä etukäteen paljastettiin, kaikki eivät olleet uskoa niitä mahdollisiksi. 5D Mark IV sai osakseen aiheellista kritiikkiä videopuolen heikkouksista. Nämä puutteet on nyt korjattu korkojen kera.

Kuvanvakaaja rungossa yhdistettynä objektiivien kuvanvakaajiin tuo mainospuheiden mukaan objektiivista riippuen jopa 6-8 aukon vakautuksen. En näkemättä usko näihin lukuihin, mutta jo 4-5 aukon vakautuksesta olisi aivan merkittävää hyötyä maastossa. Joka tapauksessa runkovakaajasta iso peukku Canonille, sitä on odotettu!

Uusi tarkennusjärjestelmä on luontokuvaajalle ehkä koko kameran keskeisin kiinnostuksen aihe. Tällä osa-alueella Canon oli jäänyt Sonya jälkeen, esimerkiksi metsätaustaa vasten lintukuvaus on ollut Canoneilla haastavaa. Suomen ykköslintukuvaajiin kuuluva Markus Varesvuo ehti jo testata kameraa, ja kommentoi tarkennuksen olevan tietyissä tilanteissa 1D X Mark III:n tarkennusta parempi.

Sarjakuvaus on yleisesti peilittömien kameroiden vahvuus, mutta R5:n speksit ovat yllättävänkin hyvät näin korkean resoluution kameralle. Ainakaan tästä ei jää luontokuvien onnistuminen kiinni.

Ergonomia vaikuttaa hyvältä. Paino on peilittömäksi korkeahko, mutta 1-sarjan ammattirunkoihin verrattuna R5 on todella kevyt. Osa peilittömistä kameroista on kamalia rimpuloita, joten moni varmasti kiittelee Canonin ergonomiaa.

Hinta on korkeahko, mutta silti selvästi 1D X Mark III:n alapuolella ja samassa sarjassa Sony A9 II:n kanssa – jopa hieman edullisempi. Lähikuukausina hinta todennäköisesti putoaa, kuten on käynyt esimerkiksi aiemmille 5-sarjalaisille.

Entä EOS R6?

Canonin suurta julkistusta on vaikea käsitellä mainitsematta samalla toista uutuuskameraa. Nimensä puolesta Canonin 6-sarjaa jatkava Canon EOS R6 tarjoaa kiinnostavan paketin pari tonnia halvemmalla kuin R5:

• 20 megapikseliä, täysikokoinen kenno eli full-frame (variaatio 1D X Mark III:n kennosta)
• 4K video (60 p)
• Kuvanvakaaja rungossa, kuten R5:ssä
• Vastaava tarkennusjärjestelmä kuin R5:ssä
• Vastaava sarjakuvaus kuin R5:ssä: 12 fps mekaanisella sulkimella ja 20 fps elektronisella sulkimella
• Sääsuojaus 5D Mark IV:n tasoa
• Ergonomia samankaltainen kuin R5:ssä, mutta koko hieman pienempi
• Paino akun ja muistikortin kanssa 680 g
• Hinta 2 899 €

Myös R6:sta löytyy lyhyt DPreview’n arvostelu, joka kannattaa lukea.

Jos tarkennusjärjestelmä on oikeasti täysin vastaava kuin R5:ssä ja kenno edes lähes samalla viivalla 1D X Mark III:n kanssa, R6 tarjoaa rahalle erinomaisesti vastinetta.

Lyhyt vertailu Sonyyn

Canonin ja Sonyn peilittömien mallisto rakentuu hieman eri tavalla. Sonyn lippulaivamalli A9 II on varustettu vain 24.2 megapikselin kennolla. Mallistossa on erikseen edullisempi korkean resoluution A7R IV (61 megapikseliä), joka on huonompi tarkentaja. Canonilla taas lippulaiva R5 tarjoaa korkean 45 megapikselin resoluution, ja halvempi sisarus R6 sisältää 20 megapikselin kennon.

Molemmissa ratkaisussa on puolensa: pienemmälle resoluutiolle on helpompaa rakentaa esimerkiksi huippunopea sarjakuvaus ja saavuttaa markkinoiden johtava hämäräkuvanlaatu. Canoninkin peilikameroiden 1D-ammattisarjassa on matala resoluutio. Toisaalta lintukuvauksessa korkean resoluution hyödyt ovat ilmeiset ja siinä myös tarvitaan lippulaivamallin tarkennusjärjestelmää.

Itselleni avainkysymykset rungon valinnassa liittyvät kuvanlaatuun ja tarkennukseen. Vasta tulevat testit näyttävät, onko Canon kirinyt Sonyn etumatkan kiinni ja mennyt jopa ohi. Todennäköisesti kennotekniikan erot ovat vähäiset – fysiikan lait tulevat kaikilla valmistajalla vastaan. Tarkennuksen osalta odottelen vertailutestejä haastavista olosuhteista.

Objektiivispekulaatiota

Luontokuvaajan on kameramerkin valinnassa mietittävä erityisesti objektiivivalikoimaa. Runkoja tulee ja menee, mutta objektiivit pysyvät. Etenkin teleobjektiivit ovat luontokuvauksessa keskeisiä.

Telepuolella Sony tarjoaa käytännössä kaksi ”kohtuuhintaista” vaihtoehtoa:

• FE 100-400 mm f/4.5-5.6 GM OSS (2995 €)
• FE 200-600 mm f/5.6-6.3 G OSS (2095 €)

Canonilla mielenkiintoinen uutuus on ikään kuin Sonyn objektiivien välimuoto:

• RF 100-500 mm f/4.5-7.1L IS (3349 €)

Kauhistuin naurettavan surkeaa valovoimaa, kunnes aloin laskea: todennäköisesti objektiivissa olisi 400 mm kohdalla valovoima f/5.6 – sama kuin EF-bajonetin 100-400 mm putkella ja Sonyn vastaavalla.

Korjaus: Toisin kuin ensin kirjoitin Digitarvikkeen sivuilla mainitun tiedon perusteella, arveluni valovoimasta 400 mm kohdalla on valitettavasti väärä. Valovoima f/5.6 yltää vain 363 mm asti, jonka jälkeen 363-472 mm polttoväli tarjoaa aukon f/6.3. Tämä tieto perustuu Cameralabsin arvosteluun.

Objektiivin voi ajatella olevan melkein kuin 100-400 mm f/4.5-5.6 sisäänrakennetulla 1.25X telejatkeella varustettuna. Moni käyttää 1.4X-jatkettakin 100-400 mm objektiivin kanssa, jolloin telepää on 560 mm f/8. Nyt melkein sama polttovälin lisäys saavutetaan ilman ylimääräisiä osia.

Itse vihaan kaikenlaista jatkeiden kanssa säätöä, joten 100-500 mm olisi omaan käyttööni varsin näppärä luontokuvaajan kevyt yleistele. Painoa on vain 1530 g, jopa vähemmän kuin EF 100-400 mm tötteröllä! Kyseessä on luultavasti kaikkien aikojen paras tele alkukesäiseen tunturiin. Vertailun vuoksi: Sonyn 200-600 mm painaa 2120 g.

Canonin uutuuden hinta voisi vain vielä pudota alle kolmen tonnin. Onhan yli 3300 € melko tähtitieteellinen summa pimeästä zoomista. Sonyn 200-600 mm:n parin tonnin hintalappu alkoi yhtäkkiä tuntua halvalta.

Muissa objektiiveissa Sony ja Canon ovat varsin tasaväkisiä. Molemmille löytyy laadukas valikoima laajakulmia, valovoimaisia kiinteäpolttovälisiä, keskialueen zoomeja ja sikahintaisia supertelejä.

Canonia puoltaa EF-adapterin kanssa toimivien käytettyjen runsas saatavuus – tosin Sonyynkin saa adapterilla kiinni kaikenlaista. Adapterikikkailu lisää säätämisen määrää, joten haluaisin mieluiten koota kaluston, jossa ainakin useimmat objektiivit ovat suoraan kameraan sopivia.

Yhteenveto

Kamerabisneksessä on tapahtumassa sama kuin matkapuhelimissa ja autoteollisuudessa. Tarvitaan innovatiivinen valmistaja, joka pystyy ilman menneisyyden painolastia rakentamaan jotain uutta ja ihmeellistä: sellaista, joka voi lopulta disruptoida koko toimialan. Puhelinten tapauksessa valmistaja oli Apple, autoissa Tesla, kameroissa Sony.

Kun markkinajohtajat heräävät muutokseen, ne valjastavat massiivisen tuotekehityskoneistonsa kirimään uusien tulokkaiden etumatkaa. Puhelimissa Nokia ei siihen pystynyt ja jäi muiden jalkoihin. Automarkkinoilla alkaa olla ensimmäisiä perinteisten autonvalmistajien sähköautoja, jotka tosissaan haastavat Teslan. Kamerapuolella Canonilla on kestänyt muutama vuosi ottaa peilitön teknologia haltuun, mutta nyt aletaan vihdoin nähdä tuloksia.

Canonin pari ensimmäistä täyskennoista peilitöntä (R ja RP) olivat sinänsä kelvollisia kameroita, mutta niissä oli vielä hieman harjoituskappaleen makua. R5 ja R6 ovat vihdoin kameroita, jotka näyttävät kaikin puolin valmiilta.

Kynnys vaihtaa merkkiä Sonyyn kasvoi R5:n ja R6:n myötä oleellisesti. En ole vielä muodostanut lopullista kantaa, olisiko R5 vai R6 omaan käyttööni sopivampi. Suurella todennäköisyydellä jompi kumpi on seuraava runkoni. Olisi kohta jo aika päästää yli 7 vuotta palvellut, lähes loppuun ammuttu 6D eläkkeelle ja luopua 80D:stä, josta en ole koskaan erityisesti pitänyt.

Seuraavina kuukausina seuraan tarkasti testejä ja erityisesti vertailua Sonyn kameroihin. Ehkäpä hinnatkin ehtivät ensi kevääseen mennessä pudota.