Touko-kesäkuussa valoisaa aikaa riittää iltamyöhään saakka ja kuvattavaa löytyy vaikka takapihalta. Kuvausretkiä ei tarvitse rajoittaa viikonloppuihin, vaan töiden jälkeen ehtii hyvin retkeillä lähiympäristössä. Keskityin kiertelemään Länsi-Helsinkiä maisemia, kasveja ja eläimiä kuvaten. Tässä kuvakooste parhaista hetkistä.

Mätäjokivarren lehdoissa

Länsi-Helsingin halki virtaava Mätäjoki herää toukokuussa eloon. Lintukonsertti saa seurakseen lukuisia lehtokasveja. Viime keväänä kuvasin Mätäjoen lehtoja Samyangin 24 mm f/1.4 -objektiivilla, jonka sittemmin myin pois rahoittaakseni uuden laajakulman hankintaa. Yhdellä tämän kevään iltakävelyistä havittelin vastaavaa kapeaa syväterävyyttä. Kuvausvuoron sai Canon 50 mm f/1.8, valovoimaisin nykyisistä objektiiveistani. Putki on jäänyt hyvin vähälle käytölle, mutta tällaisiin tilanteisiin se vielä kelpaa.

Myöhemmillä retkillä kuljeskelin Mätäjokilaaksossa tavanomaisen kaluston kanssa, tärkeimpänä objektiivina Canonin 16-35 mm f/2.8L II. Seuraava kuva on tosin telellä poimittu.

Citykaneja takapihalla

Kaikki lähipuistoni Pitäjänmäellä pursuavat citykaneja. Olen vähällä kompastua niihin viikoittain. Erikoista kyllä, edellinen kunnon citykanikuvani on vuodelta 2008. Oli aika korjata puute. Otin telen kainaloon ja astelin parin sadan metrin päähän kotoani. Noin viiden minuutin haahuilun jälkeen äkkäsin kaninpoikasen istumassa auringonpaisteessa.

Valotin muutaman ruudun eri suunnista. Sitten viereisestä kolosta loikki kanin viereen kaksi poikasta lisää. Ei hassumpi tilanne! Yksi risu tuli harmillisesti kanien eteen pilaten kuvan osittain.

Noin vartin yrittämisellä enemmän kuvia kaneista kuin edellisten 8 vuoden aikana yhteensä. Olisi ehkä voinut yrittää joskus aikaisemminkin.

Kanien poistuttua kiertelin hetken jokivarressa ja palasin takaisin illan hämärryttyä. Kanit ovat aktiivisimpia vasta auringon laskettua. Yhden kolon suulla kökki kaksi karvakorvaa. Alkoi olla hämärää ja paikka oli vähän hankala. Hiivin läheisen pensaan taakse ja käytin sen lehtiä kehyksenä kuvalle.  Sävymaailmasta tuli vähän kummallinen.

Täysikuun nousu meren yllä

Toukokuun 21. päivän iltana polkaisin kuvaamaan täysikuun nousua. Valitsin kuvauspaikaksi Lehtisaaren ja Kuusisaaren välisen sillan. Sieltä katsottuna kaakosta nouseva kuu osui samaan ruutuun Salmisaaren voimalan kanssa. Harmaahaikara sattui vahingossa mukaan tilanteeseen.

Kun aihe oli loppuun kaluttu, jatkoin matkaa kohti Pikku Huopalahtea. Matkalla oli pakko pysähtyä vielä nappaamaan kuva Seurasaaren ja Meilahden suuntaan.

Illan viimeinen kuva syntyi Pikku Huopalahden pohjukassa: täysikuu kurkkasi sopivasti rakennusten välistä.

Kukkaloistoa Haagassa ja Malminkartanossa

Malminkartanontien eteläpuolella Kartanonpuistossa sijaitseva omenatarha aukesi yleisölle omenapuiden kukinnan aikaan toukokuun lopussa. Aurinkoisena sunnuntaina paikalle oli kerääntynyt runsaasti väkeä, erityisesti lapsiperheitä piknik-varustein. Mikäpä siinä evästellessä nurmikolla omenapuiden varjossa. Itse keskityin eväiden sijasta kuvaamiseen.

Pari viikkoa myöhemmin kukkivat Haagan alppiruusupuiston eli rhodopuiston näyttävät kukat. Puistossa on kahdeksan hehtaarin alueella lukuisia alppiruusulajikkeita ja atsaleoja, jotka kukkivat lyhyen aikaa kesäkuun alkupuolella.

Edellisestä käynnistäni puistossa oli vierähtänyt vuosia. Eikä ihme – onhan sinne kotoani kohtuuton vartin kävelymatka. 😉 Puiston sijainti on iltavalojen kannalta vähän kehno, mutta joihinkin kasveihin valo sentään vielä osui.

Näihin tunnelmiin päättyi osaltani alkukesä Etelä-Suomessa. Viime viikkoina olen katsellut kameran takaa Etelä-Savon luontoa ja Lapin yötöntä yötä. Niistä lisää myöhemmin, maaseutu kutsuu taas.