Hankin pari vuotta sitten uuden pyörän. Tarkoituksena oli hieman optimoida kulkinetta pyörälenkeille, valokuvauskeikoille ja pyöräretkeilyyn. Yhden pyörän piti pystyä täyttämään seuraavat vaatimukset:

• Tilaa ainakin noin 45 mm renkaille, jotta ajo myös hiekkateillä ja helpoilla poluilla onnistuisi mukavasti
• Runkogeometria mieluummin rento kuin kisakireä
• Droppitanko eli kippurasarvet (suorat tangot eivät sovi ranteilleni)
• Mieluiten teräsrunko, joka on pehmeämpi ajettava kuin alumiinirungot ja kestää paremmin kolhuja kuin hiilikuitu
• Yksinkertainen ja laadukas voimansiirto – ei etuvaihtajaa
• Hydrauliset levyjarrut (olin kyllästynyt vaihtelevasti toimiviin mekaanisiin levyjarruihin)
• Riittävästi kiinnityspisteitä tavaratelineille ja lokasuojille

Näillä spekseillä valinta rajoittui käytännössä gravel-pyöriin, jotka ovatkin lisänneet Suomessa suosiotaan huimasti. Maassamme piisaa hiekkateitä ja epämääräisiä metsäuria seikkailtavaksi. Syksyllä 2019 markkinoille tuli Kona Sutra LTD:n vuosimalli 2020, jossa speksit olivat juuri kuten toivoin ja värikin eräjormalle sopiva metsänvihreä. Parin tonnin hintaluokassa muita yhtä hyviä vaihtoehtoja ei osunut silmiini, etenkään kun monien mallien saatavuus Suomessa oli huono.

Päädyin tilaamaan sovittamatta runkokoon 52, joka osoittautui varsin sopivaksi pitkäjalkaiselle 175-senttiselle. Mahdollisesti 54 olisi myös ollut OK, joskin stemmin olisi todennäköisesti joutunut vaihtamaan. Satulan joutuu nostamaan aika korkealle, mutta ajoasento sopii mitoilleni.

Shimanon vaihteita ikänsä käyttäneelle Sutra LTD:n Sram Rival -vaihteet vaativat hieman totuttelua, mutta ainakin toistaiseksi ne ovat pelanneet luotettavasti. Välitykset ovat pyörän muodikkaassa 1×11-vaihteistossa riittäneet hyvin kaikkiin käyttötarkoituksiin, myös melko jyrkkiin nousuihin. Myös jarrut ovat Sram Rival -sarjaa ja ovat toimineet kuin unelma.

Pyörän mukana tuli mukana WTB:n 50 mm soratiekumit. Ne eivät rullaa asfaltilla erityisen hyvin ja lisäksi renkaiden pienipiirteiseen kuviointiin tarttuu helposti teräviä kivensiruja. Jotkut ovatkin raportoineet rengasrikkoja näillä renkailla. Saatan vaihtaa renkaat joihinkin toisiin ennen kuin ne kuluvat ajamalla loppuun. Edellisvuoden mallissa vakiorengastuksena oli 45 mm kumit, jotka riittäisivät leveytensä puolesta hyvin omaan normaaliin käyttööni.

Polkimiksi valikoin jo edellisessä pyörässäni hyvin toimineet Shimano PD-M324-kääntöpolkimet, jotka toimivat toisella puolella SPD-lukkopolkimina ja toisella tavallisina flättipolkimina. Ajelen lukkopolkimilla ennakoitavissa ympäristöissä, kun taas kaupungilla tai hankalilla poluilla käytän polkimien tasaista puolta.

Tähän mennessä pyörä on täyttänyt odotukset erinomaisesti. Mikään kevyt ja nopea maantiekiituri se ei ole, mutta mukava ajettava paikassa kuin paikassa.

Ortliebin tankolaukku

Jotta seikkailupyörä toimisi myös valokuvaajan käytössä, tarvitaan konsti kuljettaa kamera. Reppu on epämukava ja sieltä kameran kaivaminen on hidasta. Niinpä ostin Ortlieb Ultimate Six Plus L -tankolaukun, johon mahtuu juuri sopivasti järkkärirunko, laajakulmaobjektiivi ja muut pyörälenkillä tarvittavat sälät, kuten paikkausvälineet ja vesipullo.

Laukun kiinnityspala veivataan hieman hankalasti rautalankahässäkällä kiinni ohjaustankoon. Noin seitsemännellä yrittämällä sain sen riittävän kireälle. Löysästi kiinnitetty laukku osuu helposti töyssyissä eturenkaaseen.

Yksinkertaisen lukitussysteemin ja olkahihnan ansiosta laukku on myös kätevä ottaa mukaan, jos tarvitsee jalkautua kuvaamaan kauemmas pyörän luota. Esimerkiksi tänä kesänä laukulle oli paljon käyttöä, kun kuvasin asiakkaalle liikenneteemaisia kuvia eri puolilla Keski-Uudenmaan aluetta.

Laukun olkahihnassa oli Ortliebille harvinaisesti valmistusvirhe: toisella puolella hihnan kiinnike oli ommeltu väärin, minkä vuoksi ompeleet pettivät ja laukku irtosi hihnasta heti ensimmäisellä käyttökerralla. Sain takuuseen uuden hihnan, jossa ompeleet oli tehty oikein. Takuu on Ortliebilla pelannut hienosti: aiemmin kun talvipyöräilin päivittäin töihin ja Ortliebin laukuista alkoivat muovisoljet katkeilla pakkasessa, sain useamman vuoden ikäiseen laukkuun uusia solkia.

Suunnitelmia tulevaan

En ole vielä hankkinut pyörään lokasuojia ja tarakkaa, mutta syksyn sateiden saavuttua ainakin lokasuojat kiinnostaisivat. Jos joskus palaan etätöistä vierailemaan useammin toimistolla, voisi tarakka helpottaa työkamppeiden kuskaamista.

Tällä hetkellä omistan erikseen halvan täysjäykän maastopyörän, jota olen käyttänyt talviajossa. Siihen mahtuu lokasuojien kanssa 57 mm Ice Spiker Pro -renkaat, joiden nastat pitävät jopa peilijäällä. Talviajoni ovat kuitenkin jääneet sen verran epäsäännöllisiksi, että selviäisin aivan hyvin varustamalla Sutra LTD:n esimerkiksi 50 mm Marathon Winter -nastarenkailla. Lähiaikoina todennäköisesti luovun toisesta pyörästäni ja ostan tilalle nastarenkaat.

Yksi perusteista Sutra LTD:n valinnalle oli sen kyky toimia kuormajuhtana pyöräretkillä. Sutra LTD olisi mahdollista varustaa yhtä hyvin bikepacking-henkisillä runko- ja satulalaukuilla kuin retkipyörätyypisillä tavaratelineillä ja sivulaukuilla. Nykyään retkeilyvarustukseni on sen verran grammanviilattu, että kesäajan kamat mahtuisivat melko pieniinkin laukkuihin. Paitsi jos raahaisin mukaan koko kamera-arsenaalin.

Karttaohjelmiin on vaivihkaa piirtynyt erilaisia pyöräretkisuunnitelmia. Varteenotettavimpia olisivat valitut palat itärajalla tai länsirannikolla. Idässä gravel-pyörä pääsisi oikeuksiinsa korpien halki kumpuilevilla, karkeasoraisilla metsäteillä, kun taas lännessä vastassa olisi tasaisempia teitä ja idyllisiä rannikkokyliä. Jos ensi kesänä jää muilta tekemisiltä aikaa, Sutra LTD saattaa hyvinkin päästä pyöräretkeilyn makuun. Ja jos yhtään tunnen itseäni, leppoisien rannikkomaisemien sijaan päädyn valitsemaan Ilomantsin pusikkoiset metsäautotiet hyttysparvineen.