Etelään saatiin pitkästä aikaa kunnon talvi. Nyt kun kiurut livertävät peltojen yllä ja kevät alkaa vihdoin voittaa, on kai sopiva hetki laatia kuvitettu historiikki menneestä talvesta. Jääretkeilyn lisäksi ehdin ulkoiluttaa kameraa vaihtelevissa maisemissa niin rannikolla kuin sisämaassakin.

Ensilunta Haltialassa

Loppuvuosi 2017 ei ihmeempiä lumia ja pakkasia tarjonnut, mutta yksittäisiä lumisia päiviä nähtiin. Yhtenä aurinkoisena joulukuun päivänä ehdin käväistä ensilumen kuorruttamissa Haltialan maisemissa.

Lumeton Vanhankaupunginlahti

Pohjoisessa vietetyn joululoman jälkeen pääkaupunkiseudulla odotti lumeton maisema. Synkkyyttä lievitti aurinkoinen tammikuun päivä Vanhankaupunginlahdella.

Kaunis ulkoilupäivä huipentui auringonlaskun jälkeisiin pastellisävyihin, joita kuvasin Vanhankaupunginkosken ylittävältä sillalta.

Sipoonkorven metsissä

Kävelykierros Sipoonkorven kansallispuistossa tarjosi peilijäisiä polkuja, pari hiidenkirnua ja jään reunustaman metsäpuron. Lumen määrä oli vielä tammikuun puolivälissä olematon.

Meri jäätyy

Tammikuun lopulla talvi alkoi saada otetta. Merenlahdet jäätyivät yksi toisensa jälkeen. Suuntasin Itä-Helsinkiin jään ja veden rajalle. Tammikuun lopulla Kallahdenniemen sulapaikoilla talvehti laulujoutsenia.

Pari viikkoa myöhemmin Uutelan rantoja ympäröi peilikirkas jäälakeus. Nautin aurinkoisesta päivästä kävelemällä tuntikausia metsässä ja kallioilla.

Auringonlaskun jälkeen taivaalle jäi hohtamaan hopeaisia helmiäispilviä.

Meren jäätyminen jatkui helmikuun lopun pakkasviikkoina. Hyödynsin tilaisuuden ja kuljeskelin Helsingissä Merisataman edustalla. Kovin kauas ei voinut turvallisesti lähteä tuntematta jäätä tarkemmin, sillä vilkas laivaliikenne tekee pääkaupungin jääpeitteestä arvaamattoman. Abiturientin traaginen hukkuminen Melkin edustalle hillitsi halujani seikkailla kaukaisille saarille. Harakkaan pääsi kävelemään turvallisesti Uunisaarten kautta.

Kevättalvea Myllykoskella

Kunnon talvi jatkui maaliskuun lopulle asti. Kävin etsimässä kevään merkkejä Nurmijärven Myllykoskelta laihoin tuloksin. Mustarastaan laulu oli ainoa tunnistettava signaali vuodenajan vaihtumisesta. Koskea peitti vielä paikoin lähes metrinen jääkansi. Koskikara sukelteli sulapaikassa ja istahti välillä korkean jäälohkareen päälle.

Talvi ei tänä vuonna karannut alta kesken kaiken. Ehdin retkeillä, hiihtää, kuvata ja nauttia aurinkoisista pakkaspäivistä enemmän kuin vuosiin. Kevät saa tulla!