Jännityksellä odotan, nähdäänkö Etelä-Suomessa mittaushistorian ensimmäinen vuosi, jonka aikana siirrytään suoraan syksystä kevääseen. Termisen talven alkaminen virallisesti vaatisi vuorokauden keskilämpötilan laskemista pidemmäksi aikaa pakkaselle. Kävi miten kävi, parhaiden loivien valojen aika on ohi. Tänään luonnossa näytti jo aivan huhtikuulta.
Talveton talvi ei ole kuitenkaan ollut täysin musta. Olen hyödyntänyt tarkoin hetkellisesti maassa pysyneet parin millin lumikerrokset ja lyhyet pakkasjaksot.
Talvipäivä Sipoon metsissä
Joululomalla järjestyi aikaa koluta lähimetsiä. Kävin etsimässä uusia kuvauspaikkoja eräältä sipoolaiselta metsäalueelta. Aurinko paistoi, lämpötila pysyi yhden päivän pakkasella ja metsää koristi ohuenohut lumihuntu.
Lintulajistoa edustivat etenkin käpytikat, joita nakutteli lähes kaikkialla metsässä. Lintukaluston raahaaminen mukana retkellä ei kuitenkaan johtanut kelvollisiin kuviin.
Monipuolisesta metsästä löytyi synkkiä kuusikoita, valoisia männiköitä ja jyrkkiä kallioita. Myös jokunen kosteampi suolaikku ja vaikeakulkuinen tiheikkö sattui kohdalle. Täytyypä jatkaa tutkimista tulevilla retkillä.
Tuusulanjärvi ei jäädy
Lähiretket jatkuivat Tuusulanjärven maisemissa. Seurasin järven jäätymistä päivittäin lähirannalla. Lopputulos: eihän se hyvästä yrityksestä huolimatta jäätynyt kuin pariksi päiväksi.
Kiertelin myös järven länsipuolen maastoja, kuten Sarvikallion metsiä. Ulkoilijat ovat selvästi löytäneet kohteen uudet reitit, aurinkoisena lauantaina parkkipaikka oli ääriään myöten täynnä.
Talven kaunein pakkasaamu
Tammikuun 11. päivänä olivat taivaalliset parametrit täydellisesti kohdallaan. Kirkasta yötä seurasi kaunis pakkasaamu, vihdoin lämpötila laski useamman asteen verran miinukselle. Täysikuun lasku sattui kuvaamisen kannalta optimaaliseen aikaan lähelle auringonnousua.
Köpöttelin aamuhämärissä Tuusulan ja Järvenpään rajaseudun maalaismaisemissa. Jalusta pellolle ja siellähän keltainen kiekko hehkui sinipunaisella taivaalla valkean maiseman yllä. Jo tässä vaiheessa tiesin, ettei toista yhtä kuvauksellista aamua enää tänä talvena nähdä.
Ensimmäisen yrityksen tunaroin hieman, kun en hoksannut etualan talventörröttäjien puskevan häiritsevästi kuvaan.
Pienellä jalustan siirrolla maisema avartui sopivasti.
Kuukuvat hoidettuani jatkoin kävelykierrosta. Auringonvalo alkoi jo yltää peltoaukeiden laidoille ja korkeimpien mäntyjen latvoihin. Hiljainen kylämaisema olisi voinut yhtä hyvin olla sadan vuoden takainen.
Talvikuvaukset eivät välttämättä ole vielä täysin ohi, sillä helmikuulle on suunnitteilla kuvausreissu pohjoisemmas. Mutta etelän maisemien osalta katse on jo tukevasti keväässä. Leutokin talvi tarjosi sentään muutaman välähdyksen lumesta, jäästä ja pakkasesta.
