Kylmää, märkää ja pimeää: varustevinkit syksyiseen pyöräilyyn

Kaupallinen yhteistyö Bikester.fi

Poutaisena kesäpäivänä pyöräilemään on helppo lähteä suunnilleen missä tahansa vaatteissa, eikä ihmeempiä varusteitakaan tarvita. Syksyn pimeät illat ja kuraiset ajokelit yllättävät minut joka vuosi. Tajusin viikko sitten, että jos aion jatkaa pyöräilykautta yhtään pitemmälle, on syytä hankkia äkkiä valot, heijastimet ja puhdistusvälineet.

Vaativille erämaavaelluksille valitsen varusteet huolellisen selvittelyn jälkeen, sillä kesken kaiken lahoavat kamppeet voivat olla hengenvaarallisia. Sen sijaan pyöräilyni kestävät harvoin 1-2 tuntia pitempään, joten tärkeämpää on löytää suhteellisen toimivia varusteita kohtuuhintaan ja nopeasti toimitettuna.

Yhtään ei huvittaisi myöskään tilata pikkusälää kymmenestä eri kaupasta, vaan haluan kaiken tarpeellisen yhteen tilaukseen. Bikester.fi-verkkokaupasta löytyy melkein mitä tahansa pyöräilytarviketta järkihintaan, ja monet varusteet on saatavissa 2-4 päivän pikatoimituksella. Ilahduttavasti toimitustavaksi pystyy valitsemaan Budbeen kotiinkuljetuksen, joten pakettia ei tarvitse metsästää kaupungin laidan postikonttorista.

Varustepaljouden keskellä on vaikea tietää, mitä kaikkien vaihtoehtojen joukosta oikeasti tarvitsee. Tässä valintaa helpottamaan omat suosikkivarusteeni syyspäivien varalle.

1. Valot

Nykyisen tieliikennelain mukaan polkupyörässä tulee olla eteenpäin valkoista tai vaaleankeltaista valoa näyttävä valaisin ja taaksepäin punaista valoa näyttävä valaisin, kun ajaa pimeän, hämärän tai muusta syystä huonon näkyvyyden aikaan. Valaisin saa olla kiinnitetty joko pyörään tai kuljettajaan (mukaan lukien kypärään tai reppuun).

Olen käyttänyt jo vuosia kätevää USB-ladattavaa lamppua. Vanhan lamppuni akkukesto on kuitenkin jo heikentynyt niin paljon, ettei se kestä yli puolta tuntia kuin himmeimmällä teholla, joten yhtään pimeämmille teille sillä ei ole enää asiaa. Uuden lampun hankintaan oli seuraavat kriteerit:

  • Akkukäyttöinen, USB-lataus
  • Paloaika pimeälle tielle riittävällä kirkkaudella speksien mukaan 4-5 tuntia, jolloin voi olettaa paloajan olevan pakkasellakin riittävän pitkä
  • Helppo kiinnittää ohjaustankoon ja irrottaa siitä
  • Valokeilan muoto tiukan saksalaisen stVZO-standardin mukainen, jotta häikäisee mahdollisimman vähän vastaantulijoita

(Kas, taisin juuri tekstin alussa valehdella, etten muka valitse pyöräilyvarusteita huolellisen selvittelyn jälkeen. Tietäisittepä, kuinka pitkiä vaatimuslistat ovat vaellusvarusteille…)

Uudeksi lampuksi valikoitui Sigma Sport Aura 80 USB, joka täyttää kaikki mainitsemani kriteerit ja on Sigman Aura-malliston kirkkain lamppu. Valon pitäisi siis olla riittävän kirkas valaisemattomille teille, mutta tarjota myös himmeämpiä asetuksia kaupunkiajoa varten. Auringonlaskun aikaan ajetulla testilenkillä ei vielä tullut täysin pimeää, joten havainnot valon toimivuudesta pilkkopimeällä jäivät tekemättä. Ainakin iltahämärään ja kaupunkiajoon valokeilan muoto vaikutti optimaaliselta.

Valittu teho ja jäljellä oleva akkukesto näkyy selkeästi lampun päältä. Iso virtakytkin toimii hanskat kädessäkin, mutta vaatii kunnon painalluksen.

Kiinnitys ohjaustankoon tapahtuu joustavalla kumiremmillä. Tankoon ei siis tarvitse kiinnittää pysyvästi mitään jalustaa, vaan lamppu kaikkine osineen kulkee kätevästi yhtenä pakettina. Fyysiseltä kooltaan lamppu on melko iso, joten jos haluaa kompaktin lampun, voisi pelkkään kaupunkiajoon riittää hyvin esimerkiksi Sigma Aura 45.

USB-ladattava pieni takavalo minulla oli jo ennestään, mutta Sigman lamppua olisi saanut myös kätevänä pakettina, jossa on mukana sekä etu- että takavalo.

2. Heijastimet

Heijastimetkin ovat lakisääteinen varuste: pyörässä tulee olla eteen valkoinen, taakse punainen ja sivulle keltainen tai valkoinen heijastin.

Sivuheijastimet ovat perinteisesti pinnojen väliin kiinnitettäviä keltaisia muovilärpäkkeitä, jotka eivät näy kovin hyvin ja lentävät helposti töyssyissä irti. Itse olen aiemmissa pyörissäni suosinut pinnoihin napsautettavia valkoisia heijastintikkuja, jotka näkyvät erittäin hyvin esimerkiksi auton valokeilassa. Tuoreimmasta pyörästäni Kona Sutra LTD:stä sellaiset vielä puuttui, mutta onneksi Bikester.fi:stä löytyi pikatoimituksella Cuben pinnaheijastimia. Ehkä 72 kappaleen pakkaus on hieman yliampuva, mutta riittääpä sitten perheen muihinkin pyöriin.

3. Pukeutuminen

Hyytävä syysviima puhaltaa ikävästi kypärän tuuletusrei’istä ja sadesäällä samoista aukoista ropisee vettä päähän. Tähän pulmaan on helppo ratkaisu: kypärän päälle laitettava veden- ja tuulenpitävä suojus. Olen käyttänyt kohta kymmenen vuotta Vauden suojusta ja se toimii edelleen mainiosti. Bonuksena neonkeltainen kapistus lisää pyöräilijän näkyvyyttä.

Kunnon sateella käytän vaelluskäyttöön ostettuja kuorihousuja ja kuoritakkia sekä omatekoisia saderukkasia. Kylmällä poutasäällä tai kevyessä sateessa ajamiseen suosikkini on pyöräilyyn suunniteltu softshell-takki, joka on vähemmän hiostava kuin vedenpitävä kuoritakki. Pyöräilytakeissa on tyypillisesti selän puolelta pitempi helma, takataskuja ja kapeahko leikkaus. Siten kylmä ilma ei pääse hiipimään alaselkään, eikä takki lepata tuulessa. Erona vaellustakkeihin on myös hupun puute, sehän olisi kypärän kanssa enimmäkseen tiellä.

GORE Wearin oranssi Windstopper-kalvolla varustettu softshell ei ole useiden vuosien käytölläkään juuri kulunut tai nyppyyntynyt. Plussakeleillä takin alle riittää pitkähihainen merinopaita, pakkasella voi tarvittaessa lisätä ohuen välipaidan. Kaulan suojaaminen huivilla tai kaulurilla on tärkeää.

Nollakeliin ja pieneen räntäsateeseen sopiva ajovarustus joulukuisella fatbike-retkellä.

Ihan vastaavaa takkia ei taideta enää valmistaa, esimerkiksi tämä C5 GORE Windstopper Thermo Trail on idealtaan samanlainen, mutta hieman paksumpi. Muuten suosin vaatevalinnoissani yleensä hillittyä värimaailmaa, mutta syyshämärässä liikkuu monenlaisia autoilijoita, joten kirkas väritys ei ainakaan vähennä omaa turvallisuuttani.

4. Puhdistusvälineet

Pyörän likaantumiselta ei voi syksyllä välttyä. Olen vuosia pessyt pyörääni milloin milläkin epämääräisellä rätinretaleella ja hapsuttavalla harjalla. Nyt tilasin vihdoin kunnollisia välineitä:

Huollatan pyöräni asiantuntevassa liikkeessä kerran vuodessa, mutta huoltojen välissä on syytä tehdä omatoimista ylläpitoa. Tärkeimpänä pidän ketjun pitämistä puhtaana ja öljyttynä, koska roskainen ketju kuluu nopeammin ja häiritsee vaihteiden sujuvaa toimintaa. Ketjuöljyn valinta lähentelee rakettitiedettä, sillä erilaisia vaihtoehtoja on ainakin miljoona. Olen käyttänyt lukuisia eri öljyjä löytämättä selvää suosikkia. Tällä kertaa tietyn Muc-Offin öljyn valinta perustui erääseen nettikeskusteluun, jossa pari gravel-pyöräilijää suositteli valitsemaani öljyä. Aika näyttää, osuiko valinta oikeaan.

Rataspakkaan oli sotkeutunut syksyn lehti. Muc-Offin pienin harja pääsi heti käyttöön.

Pyörän pesun suoritan yksinkertaisesti laittamalla ämpäriin vettä ja lorauksen biohajoavaa pesuainetta ja putsaamalla likaiset kohdat harjoilla ja rätillä. Ketjupesurissa aion kokeilla samaa pesuainetta, mutta tarvittaessa siihen voisi hankkia erikseen järeämpää liuotinpohjaista ainetta. Kun ketju on puhdas, lisään siihen uutta öljyä ja pyyhin ylimääräiset rätillä pois. Kun pesun ja öljyämisen suorittaa joka kerta pyörän likaannuttua, pysyy menopeli hyvässä ajokunnossa läpi kuraisen ja loskaisen vuodenajan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *