Suomen linnustoa seurataan erilaisten laskentojen avulla, jotka perustuvat vapaaehtoisten työpanokseen. On linjalaskentaa, vesilintulaskentaa, talvilintulaskentaa ja vaikka mitä. Lisäksi tehdään riistakolmiolaskentoja, joilla selvitetään metsäkanalintujen määrää. Varsinaisten vuodesta toiseen suoritettavien peruslaskentojen lisäksi urakoidaan silloin tällöin alueellisia lintukartoituksia. Tänä keväänä oli vuorossa Nuuksion järviylängön kartoitus, jonka tarkoituksena on seurata lintukantojen kehittymistä Nuuksion kansallispuistossa ja sen lähialueilla. Edellisen kerran vastaava laskenta on tehty vuonna 2007.
Monet laskennat vaativat erinomaista lintutuntemusta, enkä siksi ole aiemmin osallistunut niihin. En voi sanoa harrastavani lintuja, mutta luontokuvauksen ja muun luonnossa liikkumisen ohessa olen oppinut kaikenlaista myös siivekkäiden maailmasta. Nuuksion lintulaskennassa kartoitettiin vain muutamia helpohkosti tunnistettavia metsälajeja, joten uskaltauduin lähtemään mukaan hieman rajallisilla määritystaidoilla.
Laskennan kulku
Nuuksion järviylänkö jaettiin laskentaa varten noin 70 ruutuun. Yhteensä kartoituksiin osallistui yli 90 vapaaehtoista laskijaa. Kullekin laskijalle annettiin yksi ruutu, joka käytiin kiertämässä vähintään kolmesti kevään eri vaiheessa. Sain toiveideni mukaisesti ruudun itäisestä Nuuksiosta. Kolme lampea sisältävällä ruudulla on kokoa noin 1500 x 1000 metriä. Alue sijaitsee epäkäytännöllisen kaukana lähimmiltä teiltä ja bussipysäkeiltä, mutta on toisaalta yksi Nuuksion erämaisimmista kolkista. Turisti-Nuuksiosta tutut leveät ulkoilupolut loistavat laskentaruudussa poissaolollaan.
Jokaisella laskentakerralla alue haravoitiin tarkkaan: ohjeiden mukaisesti mitään paikkaa ei tulisi ohittaa kallioilla yli 100 metrin päästä ja notkoissa yli 50 metrin päästä. Kaikki havainnot laskentalajien yksilöistä merkittiin jo maastossa karttapohjalle. Lisäksi kaikkien lampien vesilinnut laskettiin. Käveltävää kertyi jokaiselle laskentakerralle helposti 5-7 kilometriä.
Laskenta tuli aloittaa aamulla viimeistään auringon noustessa. Koko alueen kiertämiseen kului aikaa noin 3-5 tuntia eli kaikkialle ei ehtinyt parhaimpaan aikaan. Lintujen aktiivisuuteen vaikuttaa paljon säätila ja lisäksi laskentareissut tuli ajoittaa kevään etenemisen mukaan, jotta kevään eri vaiheessa ääntelevät linnut voitiin havaita. Muutenkin täydestä kalenterista piti siis löytää lyhyellä varoitusajalla tilaa ylimääräisille maastoreissuille.
Metsässä lintuja ei juuri näe. Määritykset tehdään siis pääosin äänien perusteella. Kun olin kuunnellut muutamaan kertaan laskentalajien laulut, alkoi kaikki olla valmista ensimmäiseen laskentakäyntiin.
Laskentakäynti #1: Jäät lähtevät
Huhtikuun lähestyessä puoltaväliään lumet olivat sulaneet Nuuksion metsistä, mutta useimpia järviä ja lampia peitti vielä jää. Ensimmäiselle laskentakäynnille oli luvattu tyyntä ja kirkasta aamua. Kuljin kaverini kanssa ilta-auringon valaisemien järvimaisemien ohi telttailualueelle. Kaakkurit, laulujoutsenet ja kurjet näyttäytyivät jo matkalla.
Lyhyiden yöunien jälkeen lähdimme matkaan aamuhämärissä. Lämpötila oli laskenut lähes pakkaselle.
Tarkasti laaditun reittisuunnitelman perusteella suuntasimme ensin pienelle suolaikulle tarkastamaan mahdolliset teerisoitimet. Ei näkynyt, mutta kuului kaukaa naapuriruutujen puolelta. Laskenta eteni vailla isompia yllätyksiä. Aina välillä lauloivat kulorastas, kuusitiainen ja muut yleiset metsälajit. (Kaikkein tavallisimmat lajit eivät olleet lainkaan laskennassa mukana.) Laskennan lopulla pyyt viheltelivät kuusikon kätköissä ja metsokukko pyrähti lentoon kalliolta. Laskenta huipentui vielä osittain jäiselle lammelle, jonka sulapaikassa kellui kaakkuripari. Telttailualueelle ehdittyämme aurinko porotti jo kuumasti – saimme nauttia aamupuurot upeissa kevättunnelmissa.
Laskentakäynti #2: Metson jäljillä
Huhtikuun lopussa jäät olivat lähteneet, mutta metsän pensaskerros oli vielä lehdetön. Pääsimme matkaan vasta iltamyöhään ja suunnistimme telttailualueelle otsalamppujen turvin. Pienessä ojassa sammakot kurnuttivat kutupuuhissa. Samaan aikaan leirilammen vastarannalta kuului helmipöllön puputus. Heti alkuun havainto harvalukuisesta laskentalajista!
Aamu valkeni hyytävän kylmänä, kasvit lampien rannoilla olivat saaneet kuurakuorrutuksen. Pakkanen oli jähmettänyt linnutkin: juuri mikään laji ei ollut äänessä. Vasta auringon noustua lämmittämään järviylänköä alkoivat linnut heräillä laulamaan.
Äkkiä kuulin metsästä ryskettä ja pauketta. Kyykistyin pienen näreen taakse seuraamaan tilannetta. Pian sain näköyhteyden tapahtumapaikalle: metsokukot siellä ottavat toisistaan mittaa! Pääsin ensi kertaa elämässäni katselemaan aitiopaikalta näiden erämetsien asukkien soidinmenoja. Aamu oli jo niin pitkällä, että meno soidinpaikalla alkoi pian hiipua. Muutaman minuutin päästä metsot hajaantuivat kukin tahoilleen.
Loppulaskennassa ei ihmeitä nähty tai kuultu, mutta vesilinnut sentään saatiin jäättömiltä lammilta laskettua. Eipä niitäkään tungokseksi asti riittänyt. Leiripaikalle palattuamme sää oli lämmennyt eikä tälläkään kertaa tarvinnut nauttia aamupuurosta villapaita päällä.
Laskentakäynti #3: Aamuretki pyöräillen
Toinen laskentakerta osui vähän liian aikaiseen ajankohtaan, joten kävin pari viikkoa myöhemmin paikkaamassa. Kalenterista ei löytynyt tilaa edes yhden yön keikalle. Laitoin kellon soimaan aamukolmelta ja polkaisin pyörällä paikalle auringonnousuksi. Matkaa kotiovelta laskentaruutua lähimmän tien päähän tuli vain 22 km, joten mistään vaativasta urheilusuorituksesta ei ollut kyse. Matka taittui parin pyörälaukun kanssa reiluun tuntiin.
Ehdin paikalle melkein auringon noustessa. Matka laskentaruutuun oli tosin vähällä venähtää, sillä upea usva-aamu houkutteli hetkeksi fiilistelemään naapurijärven rannalle. Kevät oli muutenkin parhaimmillaan: puissa pienet lehdet, ei enää kylmä, ei vielä hyttysiä. Tällaisia aamuhetkiä ei vuoteen montaa mahdu.
Olin tällä kertaa liikkeellä yksin ja kiersin laskenta-alueen melko reippaalla vauhdilla. Hiljaiselta vaikutti. Osa alkukevään laulajista oli jo lopettanut laulamisen eivätkä kaikki hyönteissyöjät olleet vielä saapuneet maahamme. Uusia lintulajeja edusti käki, joka kukkui parissa paikassa laskenta-alueella.
Laskentakäynti #4: Hiljainen kesäkuu
Viimeinen laskenta suoritettiin vasta kesäkuun puolella. Käynnillä tuli suorittaa kehrääjäkuuntelu mieluiten klo 2-3 yöllä. Tällöin ehtisi kiertää ruudun parhaat kehrääjäkalliot ja aloittaa varsinaisen laskennan auringon noustessa.
Kehrääjäkuuntelu tiesi karmean aikaista herätystä, joten oli muutettava taktiikkaa. Etsimme telttapaikan kansallispuiston ulkopuolelta läheltä laskentaruudun itäreunaa. Uudelle leiripaikalle käveli merkittävästi nopeammin kuin alueen kauimmaisella reunalla sijaitsevalle kansallispuiston telttailualueelle. Vajaan kolmen tunnin yöunien jälkeen lähdimme hoippumaan hämärään metsään. Kuu valaisi maisemaa, joka muuttui hetki hetkeltä valoisammaksi. Kehrääjäkuuntelun tulos: pyöreä nolla. Hukkaan meni yöllinen seikkailu.
Satuimme auringonnousun aikaan järven rantaan. Kuu laski länsitaivaalle ja aamuaurinko kurottautui valaisemaan puiden latvoja. Tyyneltä järveltä nousi vaaleaa usvaa. Tällaisia ovat kesäaamut parhaimmillaan. Vaikka herätys oli inha, enää ei harmittanut olla jalkeilla.
Laskenta jatkui siitä mihin viimeksi jäi: Nuuksion mäntykankaat ja soiset notkelmat vaikuttivat edelleen lähes linnuttomilta. Vesilintulaskennassa sentään saatiin havainto ensimmäisistä poikasista, kun telkkäemo seitsemän pikkuisen kanssa uiskenteli eräällä lammella.
Laskenta päättyi yhdeksän aikaan leirilammen rantaan. Paljon olivat Nuuksion maisemat muuttuneet kahdessa kuukaudessa. Ensimmäisellä kerralla lampia peitti vankka jää. Pian metsistä kerätään jo mustikkasatoa.
Yhteenveto
Laskenta sujui lopulta yllättävän helposti, koska karussa kangasmaastossa lintuja on melko vähän. Paremmilla lintupaikoilla äänten sekamelska on niin valtaisa, ettei siitä ole helppo määrittää yksittäisiä lajeja. Nuuksion siellä täällä laulelevat otukset sen sijaan oli helppo tunnistaa. Ehkä myös opin joitain ääniä paremmin kevään edetessä.
Tavallisilla retkillä kuljetaan yleensä aika suoraan paikasta A paikkaan B. Tällöin näkee retken kohdealueesta vain kapean kaistaleen. Laskennan ansiosta tunnen nyt ainakin yhden kolkan Nuuksiosta läpikotaisin. Viimeisellä laskentareissulla ei tarvinnut enää juuri vilkuilla karttaa, maaston muodot olivat iskostuneet takaraivoon.
Kaltaiselleni autottomalle ja kiireiselle ihmiselle tällainen laskentaurakka sopii vähän huonosti, mutta jälkeenpäin en kadu siihen ryhtymistä. Vaikka aina ei olisi jaksanut lähteä rämpimään aamuöiseen rämeikköön, palkitsi luonto vaivan monin verroin. Vuoden hienoin retkeilyaika, kevät ja alkukesä, kestää vain häviävän lyhyen hetken. Laskennan ansiosta päädyin nauttimaan siitä paljon useammin kuin aikaisempina vuosina. Suosittelen osallistumista vastaaviin lintulaskentoihin kaikille, jotka haluavat auttaa suomalaisen luonnon tutkimuksessa ja nauttia varhaisen aamun tunnelmasta metsissä ja rannoilla.
