Vanha kolmen vuodenajan makuupussini jäi eläkkeelle täysin palvelleena, lähes kymmenen vaellusvuoden jälkeen. Päätin hankkia tilalle vastaavan, mutta mahdollisimman kevyen pussin. Perusteellisen selvittelyn jälkeen korvaajaksi valikoitui Marmot Phase 20.

Maaliskuun lopulla pääsin kokeilemaan tuliterää makuupussiani yhden yön retkellä. Tässä ensivaikutelmat ja taustatietoa pussin valinnasta.

Vaikeita valintoja

Vaeltajan kolme painavinta varustetta ovat majoite, reppu ja makuupussi. Niiden valinnassa on siis oleellista kiinnittää erityisen paljon huomiota painoon.

Teltan tai repun hankinnassa voi joutua valitsemaan lukuisien keskenään varsin erilaisten tuotteiden välillä. Sen sijaan makuupussit ovat kaikki suunnilleen samanlaisia, joten valinnan pitäisi olla helpompi.

Niin, pitäisi. Kun lähdin selvittämään asiaa tarkemmin, valinnasta tuli kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Ensimmäinen mietittävä asia oli, tarvitaanko ylipäätään makuupussia.

Kevytretkeilijät käyttävät nimittäin usein retkipeittoa (quilt), joka on kuin makuupussi ilman huppua ja selkäosaa. Painoa säästyy, kun ”turhat” osat jätetään pois. Selän alla untuvat menisivät kuitenkin kasaan ja siellä on makuualusta eristämässä. Huppuna taas voi käyttää esimerkiksi untuvatakin huppua.

Retkipeittojen edut korostuvat etenkin lämpimissä oloissa. Pakkasilla taas ilmavuotojen merkitys kasvaa, ja kunnon talvessa peittoja ei juuri käytetä. Pikkupakkasille yltäviä peittoja löytyy kuitenkin useammilta valmistajilta. Tässä kategoriassa painoero vastaaviin makuupusseihin vaikutti pieneltä (< 100 g), ja lisäksi en omista hupullista untuvatakkia, joten päädyin tällä kertaa makuupussiin.

Ultrakevyen makuupussin resepti koostuu neljästä tekijästä:

• Laadukas untuva (fp 850+)
• Kevyet kankaat
• Minimalistinen vetoketju
• Kapea muotoilu

Tein Google Driveen taulukon Euroopassa myytävistä ultrakevyistä makuupusseista, jotka riittäisivät pikkupakkasille asti. Tällaisella pussilla limit-lämpötilan tulisi olla noin -5 asteen paikkeilla tai vähän alle. Kysyin vinkkiä myös Facebookin Kevytretkeilijät-ryhmästä, ja lista täydentyi muutamalla pussilla.

Vaikka makuupussien lämpöarvot perustuvat usein EN 13537 -standardin mukaiseen testiin, on niissä yllättävän suuria eroja suhteessa untuvan määrään. Esimerkiksi Cumulus LiteLine 400 ja Marmot Phase 20 sisältävät molemmat 400 g vastaavaa fp 850 -laatuista untuvaa. Kuitenkin Cumuluksen comfort-lukema on +2 ja limit -4, kun taas Marmotilla vastaavat lukemat ovat -1,4 ja -7,5. (Päivitys: Saamani tiedon mukaan Cumulus ei EN-testaa pussejaan.)

Taulukkoa lukemalla voi päätyä johtopäätökseen, että yleisesti ottaen noin 450 g untuvaa (850 fp) riittää saamaan comfort-lukeman hieman pakkasen puolelle. Marmotin lukema poikkeaa siis yleisestä trendistä optimistiseen suuntaan.

Untuvan määrällä mitattuna varsin identtisillä makuupusseilla on myös yllättävän suuria painoeroja. Esimerkiksi Cumulus Panyam 450 painaa 810 g, mutta Sea to Summit Spark SP III vain 665 g. Untuvan määrässä eroa on vain 20 g (450 g vs. 430 g). Tarkempi tutkiminen paljasti, että ero johtuu ainakin Sparkin kevyemmistä kankaista ja tiukemmasta mitoituksesta.

Oma tavoitteeni oli löytää mahdollisimman kevyt, mutta kuitenkin mitoitukseltaan riittävän väljä pussi. Liian tiukkaan pussiin ei saa mahdutettua kunnolla lisävaatteita lämpöä tuomaan. Tämä on oleellinen tekijä, kun halutaan pussin soveltuvan joustavasti erilaisiin sääoloihin.

Tarkempi mittojen tutkiminen kertoi, että Marmot Phase 20 olisi jonkin verran kilpailijoitaan tilavampi. Se häviää untuvan määrässä (400 g) hieman muutamille muille pusseille, mutta paino (660 g) on listan kevyemmästä päästä.

Kun Phase 20 sattui löytymään saksalaisesta verkkokaupasta huomattavasti listahintaa halvemmalla tarjouksella, oli valinta selvä. Lisäksi omistan ennestään kaksi Marmotin pussia, joiden laatuun olen ollut tyytyväinen.

Ominaisuudet

Marmot Phase 20:n tärkeimmät ominaisuudet:

• Paino: 660 g
• Päällikankaan ja vuorikankaan materiaali: Pertex 10d Nylon Ripstop
• Täyte: 400 g kosteuskäsiteltyä hanhenuntuvaa, fill power 850+
• Lämpötilarajat:
  • Comfort -1,5
  • Limit -7,5
  • Extreme -25,4
• Vetoketju: YKK, melkein täysmittainen
• Muuta: pieni sisätasku

Ominaisuudet ovat hyvin linjassa muiden vastaavien ultrakevyiden pussien kanssa. Kangasvalintana 10d vahvuinen nylon on tyypillinen. Kosteuskäsitelty eli hydrofobinen untuva teoriassa vähentää pussin kostumisesta aiheutuvaa lämpöarvojen heikkenemistä. Osa vaeltajista kuitenkin pitää sen tuomaa hyötyä vähäisenä.

Kenttätesti pakkasessa

Maaliskuun alun kylmät säät eivät mahdollistaneet makuupussin testailua: esimerkiksi viikko sitten pakkanen kiristyi etelässäkin jopa lähelle -15 astetta. Tällä viikolla sää vihdoin lämpeni, ja testiyölle ennustettiin sopivasti asteen-parin verran pakkasta. Täydellinen sää pussin lämpörajojen arviointiin.

Nukuin pyramiditarpin alla Therm-a-Restin kahden makuualustan kanssa: alla solumuovinen Z-Lite ja päällä ilmatäytteinen XTherm.

Yöllä elohopea laski ennusteen mukaisesti pakkasen puolelle. Lämpömittaria ei ollut mukana, mutta lähimmän sääaseman lukema -2,4 astetta on varmasti lähellä totuutta.

Nukkuessa päälläni oli merinovillakerrasto ja lisäksi ohut fleece-paita sekä villasukat ja päähineenä buffi. Ainakin fleece-paita päällä Phase 20:n materiaali tuntui varsin sähköiseltä. Ei se nukkuessa häirinnyt, mutta kiinnitti huomion pussiin kömpiessä.

Pussi on hartioiden kohdalta yllättävänkin leveä, ja käsille on hyvin tilaa vartalon vieressä. Kohti jalkoja pussi kapenee huomattavasti, mutta itselleni tila riitti mainiosti. Huppu on varsin tiivis, mutta ei liian ahdas. Kiristysnarulla hupun saa tarvittaessa suljettua lähes kokonaan, mutta ei avattua täysin avonaiseksi, kuten joissain pusseissa.

Yön edetessä kylmä alkoi hiipiä reisiin ja takapuoleen. Lämpöä tuntui karkaavan jonkin verran vetoketjun kohdasta, kuten makuupusseissa tyypillisesti käy. Minimalistinen vetoketju toimi yllättävänkin hyvin: se ei vaikuta jumittuvan erityisen herkästi, vaikka vaatii toki hellävaraista käsittelyä.

Sain nukuttua aamuun asti, mutta toiset ohuet villahousut olisivat tehneet kokemuksesta mukavamman. Jos olisin palellut enemmän, olisin käärinyt untuvatakin lisälämmöksi reisien ympärille.

Yhteenveto

Ensimmäisen testiyön perusteella oma mukavuusrajani lienee varsin lähellä Phase 20:n comfort-lämpötilaa (-1,4). Limit-arvo -7,5 on epärealistisen kaukana. Tämä oli odotettavissa, sillä kuten yllä totesin, pussin lämpöarvot ovat kilpailijoihin nähden optimistiset.

Valitsin tarkoituksella pussin jakauman kevyemmästä päästä, vaikka lämpimyydessä vähän häviäisikin. Pussin lämpörajoja voi aina hieman venyttää vaatetuksella ja muilla tempuilla, mutta painavaa pussia ei saa jälkikäteen kevyemmäksi. Aloin jo miettiä kevyitä untuvashortseja tuomaan lisälämpöä eniten paleleviin kohtiin.

Yhtenä ajatuksenani on ollut myös ommella Climashield Apex -eristekuidusta ja ultrakevyistä kankaista kevyt (n. 500 g) kesäpeitto, jota voisi käyttää makuupussin päällä lisälämmikkeenä. Tällöin syntyisi reilun 1,1 kg painoinen yhdistelmä, jolla todennäköisesti selviäisi vielä myöhäissyksyn retketkin.

Phase 20:n ohuiden 10d-kankaiden kestävyys selviää vasta pidemmällä käytöllä. En kuitenkaan usko niiden hajoavan normaalissa käytössä erityisen helposti. Tällä pussilla ei ole syytä lähteä yöpymään tulille tai kamiinatelttaan, mutta kaikkialla muualla sen pitäisi toimia.