Tähti- ja revontulikuvausobjektiivini Samyang 24mm f/1.4 on jäänyt valoisaan vuodenaikaan vähälle käytölle. Se on sääli, sillä kapean syväterävyyden mahdollistava laajakulma kelpaa muuhunkin kuin yötaivaan taltiointiin. Toukokuun lopussa pakotin itseni kävelylle lähimaastoon Samyang ainoana objektiivina. Vehreästä Mätäjokilaaksosta löytyi sopivia kuvauskohteita.
Mätäjoki on Vantaan Kaivokselasta alkunsa saava kaupunkipuro, joka virtaa Länsi-Helsingin halki ja laskee Ison Huopalahden kautta mereen. Olen kasvanut Mätäjoen pohjoisosien varrella, ja viime vuonna päädyin sattuman kautta asumaan tutun joen äärelle – tällä kertaa eteläosaan. Aiemmin käymättömäksi korpimaaksi jäänyt osuus Pitäjänmäen ja Ison Huopalahden välillä on tullut viime kuukausina tutuksi. Siellä joki virtaa enimmäkseen kapean lehtometsäkujan keskellä. Muutamassa kohdassa metsä avartuu hoidetummaksi puistoksi ja Talissa joki kiemurtelee golfkentän halki. Toukokuussa, kun lehtokasvit kukkivat ja satakielten laulu raikaa kaikkialla, Mätäjoen laakso on parhaimmillaan.
Keskellä Pitäjänmäen teollisuusaluetta piilottelee pieni puisto, jonne Mätäjoki syöksyy näyttävänä vesiputouksena. Toukokuisen vehreää puistoa koristivat kotkansiivet ja kukkivat tuomet.
Jotta laajakulmalla saa aikaan kapean syväterävyyden, täytyy objektiivi viedä hyvin lähelle kohdetta. Seuraava kuvapari on otettu melkein samoilta jalansijoilta. Ylemmässä kuvassa matkaan tuomen kukkiin on vajaa metri, alemmassa muutama sentti. Ero syväterävyydessä on valtava, vaikka molemmat kuvat on otettu aukolla f/1.4. Samyangin lähin tarkennusetäisyys on onneksi aivan etulinssin tuntumassa.
Siirryin tunnelin läpi Pitäjänmäentien toiselle puolella ja puikkelehdin kapeaa polkua lehtometsien halki. Kuvaaminen jatkui tuomilinjalla. Kuvissa lähimmät tuomen kukat lähes koskettavat etulinssiä ja syväterävyysalue on arviolta vain parin millin pituinen.
Jokilaaksokävelyn viimeisenä etappina pysähdyin pienelle sillalle Talin siirtolapuutarhan kohdalle. Aivan etualalle ei saanut sijoiteltua mitään järkevää, joten tausta jäi terävämmäksi kuin oli tarkoitus.
Sillan lähistöllä kasvoi litulaukkaa, joka tarjosi mahdollisuuden yrittää maisemallista kasvikuvaa. Usean kasvin ryppäät ovat monesti haastavia kuvattavia, koska liialliset yksityiskohdat voivat tehdä kuvasta sekavan. Kapean syväterävyyden avulla kuvaa saa pelkistettyä, ja sopivasti valitulla kuvakulmalla taustan maisema on silti jotakuinkin tunnistettavissa.
Kokeilun perusteella Samyangia ei kannata täysin hylätä tähtikuvauskauden ulkopuolella. Oikein käytettynä kapea syväterävyys yhdistettynä laajaan kuvakulmaan on hyödyllinen tehokeino maisema- ja kasvikuvauksessa. Manuaalitarkenteisen objektiivin hallinta vaatii tarkkuutta ja aikaa, joten se ei oikein toimi esimerkiksi hektisillä vaelluksilla. Muilla reissuilla Samyang saa jatkossa vakiopaikan kamerareppuni pohjalta.
