Merkittävä osa Lapin viehätystä on vuodenaikojen äärimmäinen vaihtelu. Kaamoksen sininen hämärä paukkupakkasineen vaihtuu hetkessä kirkkaisiin keväthankiin ja yöttömän yön vehreyteen. Pian maiseman värjää ruskan väriloisto ennen kuin lumi verhoaa jälleen maan. Olen yrittänyt ajoittaa vaelluksiani eri vuosina eri kuukausille löytääkseni oman suosikkiaikani. Tässä näkemykseni vuodenaikojen keskinäisestä paremmuudesta.

Sydäntalvi

Lapin vaellusolot ovat vaativimmillaan marraskuulta helmikuulle. Valoa on vähän ja pakkanen voi kiristyä alle 40 asteeseen. Varsinkin metsäseuduilla lumi on upottavaa, joten pitkille metsäsuksille on käyttöä. Kaamosaikaan muita retkeilijöitä näkee harvakseltaan. Autiotupiin mahtuu siis yleensä hyvin.  Oma teltta on toki syytä pitää varalta mukana.

Maisemakuvaajalle kaamosajan tarjoamat pehmeät valot, tykkymetsät ja revontulet ovat vuoden ehdottomia kohokohtia. Kamera ja kuvaaja joutuvat koetukselle, mutta upeat hetket palkitsevat.

Kenelle: Maisemakuvaajalle, omien latujen kulkijalle

Minne mennä: Jos haluat maksimoida valon määrän, kannattaa suunnata Lapin eteläosiin. Esimerkiksi Riisitunturin kansallispuisto on tykkyfanien klassikkopaikka. Runsaasti autiotupia ja tasaista hiihtomaastoa tarjoava Urho Kekkosen kansallispuiston kaakkoisosa Itäkaira on myös hyvä kohde. Metsäiset maastot ovat olosuhteiltaan merkittävästi helpompia kuin avotunturialueet.

Kevättalvi

Kevät on tilastollisesti varsin aurinkoista aikaa. Mikäpä on nautinnollisempaa kuin viilettää keväthangilla auringon lämmittäessä jo mukavasti poskia! Kaamoksen hämäryyden jälkeen valo suorastaan tulvii maisemaan. Öisin voi esiintyä kireitä pakkasia, mutta päivisin tarkenee yleensä kevyellä vaatetuksella. Kevättalvi on mainio aika harjoitella talviretkeilyä, sillä olosuhteet ovat leppoisammat kuin kaamoksessa.

Lapissa hiihtokelit ovat tyypillisesti parhaimmillaan huhtikuussa. Päivisin plussan puolelle kohoava lämpötila yhdistettynä yöpakkasiin luo kantavia teräshankia. Parhaiden hankikelien ajoitus riippuu kuitenkin vuodesta ja alueesta: joskus upottavat sosekelit voivat saapua yllättävän aikaisin. Pääsiäinen osuu yleensä keskelle parasta hiihtovaellusaikaa. Silloin suosituimmilla kohteilla voi olla ruuhkaista.

Valokuvaajalle kevään kirkas valo on hankalammin hallittavaa kuin kaamoksen pehmeät sävyt. Kamera kannattaa silti pitää mukana, sillä revontuliaktiivisuus on korkeimmillaan kevätpäiväntasauksen aikaan.

Kenelle: Hiihtämisestä nauttivalle vaeltajalle ja revontulibongarille

Minne mennä: Avoimilla paikoilla saat hankikeleistä parhaan hyödyn irti. Lapissa riittää upeita tuntureita ja soita hiihdettäväksi. Esimerkiksi Pallas-Yllästunturin ja Urho Kekkosen kansallispuistot ovat suosittuja hiihtovaelluskohteita, eikä syyttä. Molemmat tarjoavat myös kattavan autiotupaverkoston. Toisaalta kevättalven miellyttävät olouhteet mahdollistavat teltassa yöpymisen mukavammin kuin kaamoksessa. Vähäisellä tupien käytöllä selviävä vaeltaja voi siis suunnata vaikka Muotkatunturin erämaan loivapiirteisiin maastoihin.

Kevät ja alkukesä

Lapin kevät tulee rytinällä: metrinen hanki vaihtuu hetkessä vuolaiksi sulamispuroiksi. Lumilaikkujen keskelle nousee värikkäitä tunturikasveja ja tunturikoivikot alkavat vihertää. Sinirinta lurittelee tunturikoivun oksalla, kapustarinta viheltää kiven päällä PY-PIIIU. Leiripaikalla saattaa tervehtiä hiiripöllö ja maiseman yllä kaartelee uljas tunturikihu. Kevään vaihtuminen kesäksi on luontoharrastajalle ja -kuvaajalle parasta aikaa. Karuissa oloissa selviytyvien lintujen ja kasvien runsaus herättää kunnioitusta. Syksyllä samat kiveliöt ovat lähes autioita.

Alkukesän valo on kauneimmillaan yön tunteina, jolloin aurinko keikkuu matalalla horisontin yllä. Jos muu luonto ei säväytä, viimeistään yöttömän yön valo saa kuvaajan liikkeelle.

Kesäkuun alussa useimmilla vaellusalueilla pääsee liikkumaan jalkaisin ilman suurempia ongelmia. Aikaisina keväinä osa alueista voi olla kuljettavissa jo toukokuun puolivälissä. Reitinvalintaa rajoittavat vuolaina virtaavat joet, joiden ylitykset voivat olla vaarallisia. Alkukesän vaelluksien aikataulu kannattaa suunnitella väljäksi, jotta mahdolliset yllätykset eivät aiheuta turhaa kiirettä. Jos edessä on yhtäkkiä silmänkantamattomiin puolen metrin kinoksia, voi matkanteko muuttua kävelyn sijaan konttaamiseksi.

Ihannetilanteessa vaelluksen ehtii tehdä ennen räkkäajan alkua. Hyttyset, mäkärät ja polttiaiset saapuvat lämpimien ilmojen myötä. Joinain vuosina helleaalto herättelee ne jo toukokuulla, mutta tavallisemmin melko rauhassa saa vaeltaa lähes juhannukseen asti.

Kenelle: Lintuharrastajalle, luontokuvaajalle, yllätyksellisyydestä pitävälle vaeltajalle.

Minne mennä: Alkukesän vaelluskohde kannattaa lyödä lukkoon vasta viime hetkillä, ainakin jos aiot lähteä jo touko-kesäkuun vaihteessa. Kevät tulee eri puolelle Lappia eri aikaan, joten kohteen valinnalla on suuri merkitys olosuhteisiin. Käsivarren Lappi ja Pallas-Yllästunturi ovat pitkään lumisia, kun taas Utsjoelta hanget hupenevat aiemmin. Myös Etelä-Lapin ja Kuusamon kohteet voivat olla hyviä vaihtoehtoja alkukesän vaellukselle.

Keskikesä

Heinäkuussa on kuuma ja hyttysiä. Älä mene Lappiin. Jos kuitenkin menet, paras tapa välttää kammottava räkkä on lähteä korkeimmille tuntureille. Heti kun tunturista laskeutuu koivuvyöhykkeelle, hiostava kuumuus ja ötökkäpilvet alkavat kiusata. Ei ötiäisiä tunturissakaan täysin pakoon pääse, mutta mahdollisuudet miellyttäviin olosuhteisiin ovat olemassa.

On keskikesässä hyviäkin puolia. Luonto on vehreimmillään, tunturikasvit kukkivat täydessä loistossaan. Kuvaaminen on tosin hankalaa, sillä jokaiseen otokseen pyrkii mukaan tuhatpäinen ötökkäparvi.

Kenelle: Masokistille, kasviharrastajalle

Minne mennä: Mahdollisimman korkealle. Suomessa suurtuntureita löytyy vain Käsivarresta, Ruotsissa ja Norjassa on enemmän valinnanvaraa.

Loppukesä

Räkkä alkaa helpottaa elokuun puolenvälin tienoilla, elleivät säät jatku erikoisen lämpiminä. Elokuu on melko suosittu vaellusaika, mutta ruska-ajan veroisia ruuhkia tunturissa tuskin joutuu kohtaamaan.

Olen vaeltanut kaikkein useimmin juuri elokuussa, koska siihen oli opiskeluaikoina helpointa järjestää lomaa. Pakko myöntää, että elokuu on hieman tylsä vaellusaika. Luonnossa ei tapahdu oikeastaan mitään kiinnostavaa. Tunnelma on jo vähän syksyinen, mutta ruskan merkkejä ei näy. Lintumaailma on hiljainen, osa linnuista on jo muuttanut etelään. Maisemat sentään ovat yhtä upeat kuin muulloinkin.

Toisaalta olosuhteet ovat erittäin helpot. Vedet ovat yleensä matalalla, lämpötilat pysyttelevät enimmäkseen plussan puolella ja lumi ei haittaa kulkemista. Elokuun loppupuoli on täydellisen sopiva aika aloittaa vaellusharrastus.

Kenelle: Aloittelevalle vaeltajalle tai muuten vain helppojen olosuhteiden ystävälle

Minne mennä: Valinnanvaraa on paljon, koska olosuhteet eivät rajoita kulkemista. Voit mennä ihan mihin tahansa! Esimerkiksi alkukesän korkeiden vesien aikaan haastavaa Tarvantovaaran erämaata kannattaa kokeilla elokuussa.

Ruska-aika

Lapin ruska alkaa sanonnan mukaan 10. syyskuuta kello 10. Oikeasti ajoitus tietenkin vaihtelee vuosittain, mutta ruskaretken ajoittaminen syyskuun puolivälin tienoille osuu yleensä oikeaan. Maaruska on näyttävimmillään avotunturissa ja myös tunturikoivikot hohtavat näyttävän keltaisina. Joinain vuosina tosin koivuruoste vie ruskalta parhaan terän.

Ruskasesonki on säiden puolesta ihanteellista vaellusaikaa. Räkkä on ohi, korkeintaan pakkasta kestäviä polttiaisia saattaa vielä esiintyä vesistöjen äärellä. Hiostavia helteitä ei tarvitse pelätä ja toisaalta kireitä yöpakkasia esiintyy vain harvakseltaan.

Ruska-aikaan tuntureilla liikkuu paljon väkeä, mutta ihmismassat keskittyvät suurelta osin autiotupaverkoston ja polkujen luo. Muualla riittää tilaa kuumimman sesongin aikaankin.

Kenelle: Jokaiselle maisemien ihailijalle, myös aloittelijoille

Minne mennä: Tunturialueita sisältävät vaelluskohteet sopivat ruskan ihailuun paremmin kuin havumetsät. Jos haluat vältellä ruuhkia, hyviä vaihtoehtoja ovat erämaa-alueet. Esimerkiksi Hammastunturin, Muotkatunturin ja Paistunturin erämaat käyvät mainiosti ruskaretken kohteeksi, eikä laaja Lemmenjoen kansallispuistokaan ole liian kansoitettu.

Myöhäissyksy

Lokakuun alussa voi vielä päästä ihailemaan ruskan rippeitä, mutta talven läheisyys näkyy ja tuntuu jo maisemassa. Mitä pidemmälle lokakuu etenee, sitä todennäköisemmin vaeltaja joutuu kohtaamaan talvisia maisemia. Lumisateisiin ja koviin pakkasiin on varauduttava jo lokakuun alkupuolella. Toisaalta leutona syksynä olosuhteet voivat olla hyvin samanlaiset kuin syyskuussa – vain valoa on vähemmän.

Lokakuussa saa kulkea rauhassa jopa suosituimmilla kohteilla. Silloin onkin mitä parhain aika nauttia hiljaisuudesta ja autiotupien lämmöstä.

Kenelle: Omaa rauhaa kaipaavalle ja hiljaisuudesta pitävälle vaeltajalle

Minne mennä: Varminta on valita kohde, josta pääset tarvittaessa suhteellisen nopeasti lähimmälle tielle. Jos talvi yllättää 25 kilometrin päässä tieltä, voi kotimatkasta tulla pitkä. Esimerkiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on hyvä ja turvallinen valinta lokakuiselle retkelle. Myös Urho Kekkosen kansallispuisto tiheän tupaverkostonsa kera sopii syksyn hiljaisuudesta nauttimiseen.

Omat suosikkini

Parin edellisen kesävaelluksen kärsimykset kuumuuden ja verenimijöiden kanssa ovat suunnanneet kiinnostustani muihin vuodenaikoihin. Viime vuonna osuin vihdoin kunnon ruskaviikoille, ja kokemus oli kaikin puolin miellyttävä. Ruskaretkiä yritän tehdä jatkossakin. Myös lokakuu on mukavaa aikaa: haaveilen esimerkiksi autiotupareissusta ensilumen kuorruttamaan Itäkairaan.

Talviretkissä on omanlaistaan sairasta viehätysvoimaa. Kaamos on valokuvaajan parasta aikaa, mutta kevättalvinen ylitsevuotava kirkkaus on pimeän talvikauden jälkeen terapeuttista. Kaamosaikaan keskityn ehkä enemmän päiväretkeilyyn, sillä lyhyen valoisan ajan hukkaaminen ahkion kiskomiseen vaikeuttaa valokuvausta.

Tänä vuonna pääsiäisen aurinkoisille hangille näyttää pääsevän Etelä-Suomessakin, joten en vaivaudu Lappiin asti. Tarkoitus on lähteä lähimpään paikkaan, jossa voi vetää ahkiota. Jos pakkasjakso jatkuu, ei tarvitse liikkua juuri omaa pihaa kauemmas.

Kesävaelluksia en aio kokonaan hylätä, vaan suunnittelen edelleen alkukesäisiä reissuja. Ne täytyy kuitenkin ajoittaa äärettömän tarkasti, sillä lumien sulamisen ja hyttyskauden välinen aika on lyhyt. Kevään eteneminen näyttää, onko suunnitelmiani mahdollista toteuttaa tänä vuonna. Jos kaikki sujuu ihanteellisesti, saatan kuljeskella touko-kesäkuun vaihteen yöttömässä yössä pohjoisen upeita lintuja ja maisemia kuvaten. Parempaa ei Lappi voi vaeltavalle luontokuvaajalle tarjota.