Pääsiäisen pidennettynä viikonloppuna suuntasin perheen ja parin kaverin kanssa Kemiönsaaren perukoille Taalintehtaalle, jossa odotti Airbnb:n kautta varattu kerrostalohuoneisto merinäköalalla. Reissu Kemiönsaaren maastoihin oli ollut suunnitteilla jo kolmena keväänä, mutta matkat peruuntuivat erilaisten epäonnisten sattumien kuten Uudenmaan koronasulun takia. Nyt vihdoin päästiin matkaan ilman viime hetken yllätyksiä, vaikka päiväkodissa oli ollut liikkeellä oksennustautia.

Lounaisrannikolla kevät oli jo paljon pidemmällä kuin pääkaupunkiseudulla, joten sulan maan retkeilykausi polkaistiin kunnolla vauhtiin. Päivällä kevätaurinko lämmitti, illalla taivaalle nousi täysikuu.

Historiaa ja luontoa

Taalintehdas on idyllinen ruukkikylä meren rannalla. Teollisuushistoria näkyy vahvasti joka puolella kylää, joka on autenttinen yhdistelmä eri aikakausien arkkitehtuuria idyllisistä puutaloista DDR-henkisiin 70-luvun kerrostaloihin. Aivan kylän laidasta lähtee luontopolkuja eri suuntiin, ja upeiden merimaisemien lisäksi kylää ympäröivät myös järvet. Tällaisessa paikassa voisin vaikka asua!

Heti ensimmäisenä iltana kiersimme majapaikan takaa lähtevän lyhyen luontopolun Lilla Masugnsträsketin ympäri. Järvi oli vielä jäässä, mutta polku jo hyvin sulanut ja kuljettavissa alle 3-vuotiaan pikku jaloillakin. Järvenrannan lehtometsästä löytyivät kevään ensimmäiset sinivuokot.

Illalla tein vielä pienen kävelykierroksen kylän rantaan. Vuorokautta vajaa täysikuu oli jo noussut korkealle taivaalle. Tämä ei ollut vielä varsinainen kuukuvausilta, sillä vasta seuraavana iltana täysikuun nousuaika täsmäisi täydellisesti iltahämärään. Nyt taivaalla möllötti vain hailakka kiekko.

Aamuretki Senatsbergetille

Aamulla oli tarkoitus ottaa rennosti, käydä kylän pääsiäistapahtumassa ja vasta iltapäivällä lähteä retkipoluille. Heräsin kuitenkin klo 6.00 ikkunasta kurkistavaan aamuauringon kajoon. Kun kevätaamuna sattuu kerrankin heräämään aikaisin, voisihan sitä ihan vähän käydä lähikalliolla ulkoilemassa?

Kylä uinui lauantaiaamun hiljaisuudessa, linnut hallitsivat äänimaisemaa. Peippo ja punarinta lauloivat lähimetsässä, naakat kailottivat autiolta vaikuttavan vanhan talon katolla.

Nyt kun oli päässyt ulos asti, ehkä samalla vaivalla jaksaisi kävellä vähän lisää. Senatsbergetin laavulle ja näkötornille menisi noin kuuden kilometrin rengasreitti, sinne siis!

Kiersin reittiä vastapäivään, mutta ainakin paikoin reittimerkinnät olivat paremmin nähtävissä toiseen suuntaan. Ohitin alkumatkan mäntymetsät ripeästi ja pian saavuin Senatsbergetin huipulle. Melko tuoreen näkötornin huipulta näkyy kauas merelle asti, vaikka se ei aivan rannan tuntumassa sijaitsekaan. Muihin suuntiin maisema on metsäinen. Mäki on sen verran korkea, ettei edes torniin asti ole tarpeen kiivetä nähdäkseen komeita maisemia.

Jäin vuoren laelle hetkeksi syömään eväitä ja kuuntelemaan äänimaisemaa. Teeren soidinpulinaa kuului jostain kaukaa, kurjen huutoa alhaalta peltojen suunnasta.

Polun laskeutuessa alas vuorelta löytyivät äännekkäästi töräyttelevät kurjet keskeltä peltoaukeaa. Etäisyyttä oli liikaa lintukuvaukseen, tyydyin dokumentoimaan keväisen peltonäkymän.

Metsäpolkua riitti vielä pari kilometriä kuljettavaksi ennen saapumista takaisin kylille. Polku koukkasi lopussa soisen Stora Masugnsträsketin rantaan. Yöllä oli ollut pakkasta, ja pienet sulapaikat olivat jäätyneet uudestaan umpeen. Aamuretki venyi melkein kolmituntiseksi, ei hassumpi aloitus päivälle!

Söderlångvikin poluilla

Lapsen nukkuessa päiväunia lähdimme kolmen aikuisen porukalla lyhyen automatkan päähän Söderlångvikin kartanolle. Nykyään muun muassa museona ja ravintolana toimivan kartanon pihasta lähtee eripituisia retkeilyreittejä, joista valitsimme noin 7 kilometrin lenkin Sundsvedjan laavun suuntaan.

Kumpuilevien maastojen halki kulkevan polun varrelta pääsi välillä ihailemaan merimaisemia, välillä kuljettiin erämaatunnelmaisissa kalliomänniköissä. Lopulta nousimme korkean kallion laelle Sundsvedjan laavulle evästelemään. Horisontissa välkkyi sinisenä Saaristomeren rannaton ulappa.

Laavun jälkeen polku koukkasi pariin otteeseen lähemmäs merta ennen kuin alkoi tylsempi tieosuus takaisin kartanolle. Kallioilta aukeni näkemisen arvoiset maisemat vielä jäiselle Purunpää vikenille.

Kuutamoilta kerrostalossa

Olin käyttänyt etukäteen paljon aikaa karttojen parissa ja selvittänyt kaikki mahdolliset potentiaaliset kuvauspaikat, joista aukeaisi näkymä itäkaakkoon eli täysikuun noususuuntaan. Turhaa työtä, sillä paras näkymä löytyi lähempää kuin olisi arvannut. Nimittäin Airbnb-asunnosta, kerrostalon 5. kerroksen parvekkeelta, avautui täydellinen merimaisema juuri oikeaan suuntaan.

Perheen iltakävely kylällä oli vähällä venähtää ylipitkäksi, joten luikin kesken kaiken takaisin talolle. Avatessani parvekkeen ovea täysikuu kurkki jo vaaleanpunaisena matalalla horisontissa.

Olen omistanut RF 100-500 mm telezoomin jo vuoden verran, mutta jotenkin onnistuin missaamaan vuodenkierron kaikki täysikuut. Nyt pääsin vihdoin testaamaan putkea tositoimissa. Se osoittautuikin loistopeliksi kuuhommiin, zoomia veivaamalla saa hoidettua sekä väljemmät että tiukemmat rajaukset objektiivia vaihtamatta. Kuvanlaatu on huippuluokkaa 500 mm päässäkin.

Kuulin kaukaa lähestyvää laulujoutsenten joikausta ja vaihdoin äkkiä asetukset lintukuviin sopivammiksi. Joutsenpari suoritti ohilennon juuri oikeasta sektorista ja päätyi kuviin täysikuun kanssa.

Ilo loppui lyhyeen, kun paksu pilvi nielaisi Kuun alle 10 minuutin kuvaamisen jälkeen. Vartin päästä sain vielä yhden mahdollisuuden, kun pilvet väistyivät lyhyen välähdyksen ajaksi. Ilta oli joka tapauksessa onnistunut, harvoin pääsee näin hyviltä paikoilta nousevaa täysikuuta tähtäämään.

Päiväretki Purunpäälle

Pääsiäissunnuntaina lähdimme koko porukan voimin parinkymmenen minuutin automatkan päähän Purunpään maisemiin. Pysäköintilevikkeeltä matka jatkui metsätietä pitkin vaunuja työnnellen muutaman kilometrin. Sitten kiivettiin kalliolle lounastamaan ja lopulta kohti komeinta nähtävyyttä Glasbergetiä. Loppumatkalle saimme iloksemme paikalliset tuttumme mukaan retkiseuraksi ja oppaiksi.

Glasbergetille nousussa kantorinkka tuli tarpeeseen, kun lapsen päiväuniaika alkoi lähestyä. Nousu oli vaivan arvoinen: huipulta löytyi lähestulkoon Koliin verrattava näköalapaikka Saaristomeren tuhansien ja tuhansien saarten äärellä. Eihän tällaisia maisemia ole missään!

Purunpää ei kuulu Saaristomeren kansallispuistoon, mutta alue on pitkien vaiheiden jälkeen rauhoitettu hiljattain luonnonsuojelualueena. Komeiden merimaisemien lisäksi aluetta hallitsevat käkkyräiset ikimännyt ja notkelmien monimuotoiset lehtometsät.

Ohuen pilviharson latistamassa keskipäivän valaistuksessa valokuvat eivät tee oikeutta maisemalle. Haluaisin palata tänne vaikkapa pimeänä syysyönä Linnunrataa kuvaamaan – ilman yhdenkään kaupungin oranssia valopilveä.

Paluumatkalla lapsi nukahti suunnitelman mukaisesti vaunuihin. Sain sillä aikaa mahdollisuuden kiertää lähellä rantaa kulkevan osuuden luontopolusta. Monessa kohdassa polku koukkasi kallioille, joilta aukeni vielä monta kelpo näkymää merelle.

Yhteenveto

Kemiönsaari on suunnilleen parasta, mitä parin tunnin automatkan päästä Helsingistä löytyy. Etenkin Taalintehtaan ympäristössä yhdistyvät luonto- ja kulttuuriarvot tavalla, joka hakee vertaistaan koko Suomessa. Tällä reissulla pääsin vihdoin kiertämään Taalintehtaan lähikohteita, joita olen joutunut aiemmin katselemaan vain kartoilta ja valokuvista.

Lisäksi Taalintehdas ja muu Kemiönsaari ovat erinomaisia perhekohteita lyhyen ajomatkan ja kattavien palveluiden ansiosta. Jopa pienessä Taalintehtaan kylässä on kaksi ruokakauppaa, joten kotiin unohtuneita ostoksia ei tarvitse hakea jostain Kiinasta asti.

Jos ei ihan vielä asuntoa näistä maisemista hankita, niin ainakin merellisillä luontokohteilla olisi syytä käydä toistekin, vaikkapa syksyllä ruskan ja pimeiden tähtitaivaiden houkuttelemina.