Viime sunnuntaina jatkui aurinkoisten pakkaspäivien osuminen vapaapäiville. Suuntasin Etelä-Helsinkiin Merisataman edustan saariin kuvaamaan kaupunkia talviauringon loivassa valossa. Vaatimattomasti alkanut valoshow muuttui näyttävämmäksi kuin osasin etukäteen odottaa.

Jo bussimatkalla auringon ympärillä loisti kirkkaita haloilmiöitä. Sivuauringot ja 22 asteen rengas oli helppo erottaa likaisenkin ikkunan läpi. Lähempänä merta pakkasusvan määrä väheni, eikä haloista näkynyt jälkeäkään.

Talvikaudella Uunisaariin pääsee ponttoonisiltaa pitkin ja matkaa voi jatkaa aallonmurtajan kautta Liuskasaareen. Kolusin saaret läpi kirkkaassa auringonpaisteessa. Liikkeellä oli satamäärin ulkoilijoita, joukossa myös paljon turisteja, jotka pääsivät nauttimaan Helsingin joulukuusta parhaimmillaan. Ihmismassoja väistellessä kuvaaminen jäi vähiin.

Pyörähdin Kaivopuiston kukkuloilla ja bongasin samalla puistossa pitempään asustelleen hiiripöllön. Se istui kuvaamisen kannalta aivan liian korkealla.

Yhtäkkiä maiseman peitti jääsumu. Sumurintama pyyhkäisi puiston yli merelle ja sai aikaan voimakkaat sivuauringot. Äkkiä rantaan!

Toinen halo osui Merisataman rannasta katsottuna Liuskasaaren kohdalle, toinen Uunisaaren taakse. Ne pystyi kuvaamaan yksitellen 70-200 mm telezoomilla, mutta molempien mahduttaminen samaan kuvaan ei onnistunut laajiksen ollessa yhä huollossa.

Hetken kuvattuani hoksasin vielä yhden idean: toisen halon saisi taipumaan kuvaan Liuskasaaren aallonmurtajan kanssa. Siirryin sata metriä länteen ja odottelin muutaman ihmissiluetin saapuvan kuva-alalle:

Näytös ei vielä ollut lopullisesti ohi, vaan haloja seurasi dramaattisilla pilvillä höystetty auringonlasku. Napsin vielä yhden kuvan Uunisaariin päin ennen kuin jatkoin rantaa pitkin eteenpäin.

Kaivopuiston puiden ja A. E. Nordenskiöldin muistomerkin takana oli tarjolla hillittyjä violetin sävyjä.

Valikoin päivän viimeiseksi kuvauspaikaksi Kaivopuiston edustan rannan, josta sain Harakan saaren rakennukset auringonlaskun kanssa samaan kuvaan.  Joulukuiset pakkaspäivät yllättävät rannikolla usein positiivisesti: tylsä pilvetön auringonpaiste voi vaihtua silmänräpäyksessä moni-ilmeiseksi valon ja varjon juhlaksi. Tälläkin kertaa maisema ehti saada parissa tunnissa uskomattoman laajan sävykirjon.