Tätä kirjoittaessani meri on jo täysin sula ja lumet ovat lähes kaikonneet maastosta. Viikko Lauttasaaren tähtikuvausretken jälkeen olosuhteet olivat vielä melkein talviset. Kirkkaan aurinkoinen päivä näytti jatkuvan iltaan asti selkeänä, joten suuntasin jälleen Lauttasaaren merimaisemien ääreen.

Jotta kuvat eivät aivan toistaisi itseään, valitsin kuvauspaikaksi saaren eteläkärjen sijaan Länsiulapanniemen, josta myös aukeaa kuvauksellinen merinäkymä auringonlaskun suuntaan. Siellä meri osoittautui käytännössä jäättömäksi, vain kaikkein suojaisimpaan lahteen oli jäänyt kellumaan muutama lautta.

Löysin rannalta jääkuorrutteen koristaman kallionkolon, johon kameran jalustoineen sai tuupattua. Heikosti aaltoilevan meren pehmentäminen tasaiseksi hunnuksi vaati harmaasuodinta (ND8). Auringon suunnalle alkoi kerääntyä suttupilveä, joka hajotti valoa ikävästi. Tällaisissa tilanteissa en kuvaa varsinaista auringonlaskua vaan suuntaan kamerani vähän ohi. Siten kuvaan ei tule isoa puhkipalanutta möykkyä.

Aurinko katosi hiljalleen horisontin taa, mutta näytös ei ollut ohi: länsitaivas alkoi hehkua voimakkaan purppuraisena. Illan päätteeksi siirsin kamerakaluston matalaan rantakivikkoon ja valotin pari pitkää valotusta:

Vähitellen punaisuus hiipui ja oli aika katsoa tähtitaivaan tilanne: pilviharso oli levinnyt jo koko taivaalle estämään tähti- ja komeettakuvaukset. Purppuraiset merikuvat jäivät illan viimeisiksi.