En harrasta fyysisesti vaativaa extreme-retkeilyä. Riittävä peruskunto pysyy yllä säännöllisellä työmatkapyöräilyllä sekä satunnaisilla juoksu- ja hiihtolenkeillä.  Silti aina välillä tunturille kivutessa tai umpihangessa tarpoessa tulee mieleen, ettei hitusen parempi kunto olisi pahitteeksi. Jos väsyy jokaisessa pikku nousussa, ei jaksa nauttia maisemista saati keskittyä valokuvaukseen. Tänä vuonna aion vihdoin muuttaa liikuntatottumuksiani tavoitteellisempaan suuntaan.

Aloittelevalle kuntoilijalle tarjotaan helposti mitä erilaisimpia vimpaimia. Yhdestä asiasta suurin osa kestävyysliikunnan harrastajista tuntuu kuitenkin olevan yhtä mieltä: ensimmäinen askel kohti suunnitelmallisempaa harjoittelua on sykemittari. Mitä ei voi mitata, sitä ei voi parantaa.

Sain Addnature.fi-verkkokaupasta käyttööni Polar RS300X -sykemittarin. Parin viikon aikana olen ehtinyt kokeilla mittaria pyöräillessä, juostessa ja hiihtäessä. Seuraavassa muutamia havaintoja amatöörikuntoilijan näkökulmasta.

Polar RS300X sisältää kaikki sykemittauksen olennaiset toiminnot. ”Kuntotestin” eli perustietojen täyttämisen ja leposykkeen mittauksen avulla mittari osaa säätää henkilökohtaiset sykerajat kohdalleen. Harjoittelussa voi käyttää apuna erilaisia toimintoja, esimerkiksi OwnZone-ohjelma vahtii, että syke pysyy sopivissa rajoissa.

Kattavat harjoitustulokset keskisykkeineen ja kalorinkulutuksineen jäävät talteen mittarin muistiin, mutta tietokoneelle siirtäminen vaatii erillisen FlowLink-laitteen. Lisäosina myydään myös GPS-sensoria (G1) ja juoksusensoria (S1), jotka mittaavat kuljettua matkaa.

Mittarin käyttöönotto oli helppoa ilman käyttöohjeeseen tutustumistakin (eihän insinööri sellaisia lue). Ensimmäisellä lenkillä tosin syke hukkui välillä, mikä johtui liian löysällä olleesta sykevyöstä. Ilmeisesti kuntoiluvälineet suunnitellaan hieman pyöreämmille tai lihaksikkaammille ihmisille, sillä vasta kireimmällä mahdollisella säädöllä sykevyö pysyy hernekeppivartaloni ympärillä. Oikeiden säätöjen jälkeen ongelmia ei ole ollut, syke löytyy nopeasti eikä katoa kesken treenin.

Jo muutaman lenkin jälkeen on selvää, että sykemittari tosiaan auttaa pitämään sykkeen harjoittelun kannalta sopivalla tasolla. Tasaisissa lenkkimaastoissa omat tuntemukset toimivat vielä joten kuten, mutta vähänkin mäkisempi ympäristö sotkee tilannetta. Ylämäen jälkeen tekee mieli fuskata juoksemalla rauhallisemmin. Sykemittari paljastaa armotta, jos meno alkaa muistuttaa enemmän kävelyä.

Pyöräillessä oman sykkeen arviointi vaikuttaa olevan vaikeampaa kuin juoksulenkeillä. Pyörähän rullaa loivissa alamäissä lähes polkematta eli ilman mittaria on helppo huijata itseään. Arkipyöräilyssä ei toki ole tarkoituksenmukaista ajaa kovin korkeilla sykkeillä, jos haluaa päästä perille kylpemättä hiessä. Kuntoilumielessä tehdyt pyörälenkit ovat erikseen, ne ilmestyvät liikuntaohjelmaani lumien sulettua. Niillä sykemittarin käytöstä on varmasti merkittävää hyötyä.

Hiihdossa syke käyttäytyy aika samoin kuin pyöräillessä, suksillakin pääsee alamäkeen tekemättä mitään. Ylämäissä saakin sitten huhkia kunnolla – ainakin jos suksissa ei ole pitoa ja ladut ovat jäärännejä, kuten viime viikonloppuna.

Tulevina viikkoina aion juosta säännöllisesti samaa noin 9 kilometrin pituista lenkkiä. Seuraamalla lenkkiin käytettyä aikaa ja syketilastoja selviää, mihin suuntaan kunto kehittyy. Voi olla, että jossain vaiheessa halu tilastoida tuloksia kasvaa niin suureksi, että on hankittava FlowLink-lisälaite niiden saamiseksi tietokoneelle. Ja seuraavaksi GPS-lisäosa…

Yhteenveto

Polar RS300X:n plussat ja miinukset:

+ helppokäyttöinen
+ vesitiivis
+ sisältää riittävästi toimintoja edistyneempäänkin käyttöön
+ laajennettavissa lisäosilla
– dataa ei saa tietokoneelle ilman FlowLink-lisäosaa