Porkkalanniemen merimaisemat ovat tähti- ja lintuharrastajien suosiossa. Kauas Suomenlahdelle ulottuva niemenkärki tarjoaa Uudenmaan pimeimmän yötaivaan ja osuu tärkeälle muuttolintujen reitille. Olen aiemmin retkeillyt Porkkalassa vain syksyisin parhaaseen tähtikuvausaikaan. Huhtikuun puolivälissä luvassa ei ollut syksyn veroista pimeyttä, mutta sitäkin upeampia aurinkoisia kevätsäitä.

Alun perin tarkoitus oli lähteä jo perjantai-iltana, mutta työpäivän venyminen pitkälle iltapäivään siirsi suunnitelmat lauantaille. Lähdimme kotoa vasta iltapäivällä, jotta pahin ruuhka Porkkalan pysäköintialueilla olisi ohi. Oletettavasti muutama muukin ulkoilija olisi liikkeellä lämpimänä kevätpäivänä.

Kapealla, mutkaisella ja mäkisellä Porkkalantiellä saa tosissaan varoa hirvieläimiä, sillä kauris- ja hirvikannat ovat alueella erittäin tiheät. Kauriita näkyi nytkin pelloilla kymmenittäin. Maltti on tarpeen myös maantiepyöräilijöitä ohittaessa.

Ilta Porkkalassa sujui niemen perimmäistä kärkeä Pampskatania kiertäessä. Merellä kellui haahka- ja alliparvia liian kaukana kuvattavaksi. Keskityin maisemakuvaukseen ja erityisesti yritin hakea jalustanpaikkaa auringonlaskua varten. Sellainen löytyi viimeisten rantajäiden keskeltä.

Kevätretkien ikävä puoli on nukkumisajan lyhyys. Jos haluaa kuvata sekä yön pimeimmän hetken että auringonnousun, ei väliin jää montaa tuntia. Odotin yön pimentymistä ja pystytin sitten jalustan lähes samaan paikkaan kuin pari tuntia aiemmin.

Retki sattui sopivasti uudenkuun aikaan, joten taivas oli niin pimeä kuin se tähän aikaan vuodesta voi olla. Kameralla löysin hailakan Linnunradan matalalta läntiseltä taivaalta. Kokeilin suunnata kameraa myös pohjoiseen ja itään: liikaa valosaastetta. Yritin tuloksetta etsiä horisontin yltä revontulia, edellisyönä niitäkin olisi kuulemma ollut tarjolla. Olisi pitänyt sittenkin lähteä reissuun päivää aiemmin.

Pimein hetki olisi koittanut vasta yhden jälkeen yöllä. Niin myöhään en jaksanut valvoa, sillä herätyskello oli laitettava soimaan puoli kuudeksi. Kömmin lopulta makuupussiin kahdentoista korvilla.

Lintuaamu

Linnunlaulu ja aamun valkeneminen herättivät jo vähän ennen kellonsoittoa. Raahasin itseni ja kamerani Pampskatanin itärannalle vaimon jäädessä vielä telttaan nukkumaan. Kätevää, kun toinen nukkuu puolestani ja jaksaa siis paremmin ajaa autoa.

Aurinko nousi pilvettömältä taivaalta ilman mainittavaa väri-iloittelua. Värikkäin hetki sattui ennen auringonnousua. Rannalla kellui pari pientä jäälauttaa, jotka sommittelin mukaan kuvaan.

Maisemakuvauksen päätyttyä ilman suurta menestystä pysäköin kuvauskalustoni niemen etelärannalle. Istuskelin rannalla ohilentäviä lintuja telellä tähtäillen. Vesilintumuuttoa meni kohtalaisesti. Muuttavat linnut ylittivät kuvaussektorini liian kaukaa tai korkealta, joten keskityin enemmän paikallisten lintujen dokumentointiin.

Mukava oli viettää kiireetön, kirkas kevätaamu merenrannalla, vaikka kuvasaalis jäi melko keskinkertaiselle tasolle. Vastaavia aamuja mahtuu vuoteen liian vähän. Kesää kohti mentäessä auringonnousut vain aikaistuvat ja niiden sovittaminen arkirytmiin on entistä haastavampaa. Ehkäpä vapun ja helatorstain pitkinä viikonloppuina täytyy jaksaa. Talvella voi sitten nukkua.