Motivaationi liikkua ulkona laskee samaa tahtia nousevan lämpötilakäyrän kanssa. Helteellä ei huvita lähteä edes kävelylle lähimetsään, saati sitten rinkan kanssa pidemmälle vaellukselle. Ainoastaan öisin lämpötilat pysyttelevät siedettävällä tasolla, joten retkeilyt on ajoitettava yön tunneille. Onneksi kesäisin näkee kulkea ja kuvata läpi yön – itse asiassa silloin valo on paljon mielenkiintoisempaa kuin keskipäivän jyrkässä auringonpaisteessa.

Eräänä heinäkuisena viikonloppuna kalenteriin järjestyi juuri yön verran tyhjää. Kotoa irtauduttiin pikaisen pakkausoperaation jälkeen yhdeksän aikaan illalla ja maastoon asti selvittiin kymmenen korvilla. Juuri sopiva aika aloittaa yöllinen minivaellus – auringonlaskuun olisi vielä puolisen tuntia, mutta lämpötila jo riittävän alhainen reppuselkäiselle kulkijalle.

Hämärtyvä kesäilta

Polku mutkitteli järven tuntumaan. Sitä oli viuhdottava eteenpäin reipasta tahtia, ettei auringonlasku ehtisi karata – äkkiä jostain sopiva rantakallio ja kuvaamaan.

Ryntääminen oli hyödytöntä, aurinko laski pilveen. Muutamaa hetkeä myöhemmin tyynen järven ylle leimahti komea iltarusko. Toisaalla puolikuu möllötti taivaalla. Ei ollut turha tämäkään koukkaus.

Matka jatkui synkän kuusikkolaakson läpi kallioylängölle illan hämärtyessä vauhdilla. Valoisilla kallioilla ei kuitenkaan vielä lamppua tarvittu. Pian alkoi kuulua tuttu ja odotettukin ääni: SSSSRRRRRUUU UURRRUUUUR RRSSSSRRUUU UURSSRUU. Kehrääjät pyörittivät rukkiaan  jossain lähellä. Hetken päästä tummaan yöhön hyvin sulautuvat linnut ilmestyivät metsän takaa ja järjestivät näyttävän lentoesityksen. Valkoinen siivenkärki hohtaa pimeässä yllättävän kauas.

Kehrääjäkuvauksissa vierähti sen verran pitkään, että yöpaikaksi suunniteltu lampi osoittautui liian kaukaiseksi. Puolivahingossa reitin varrelle osuneen suoaukean yllä leijui paksu usvakerros, joten varasuunnitelma muotoutui nopeasti. Teltta pystyyn, tunti unta ja auringonnousun aikaan suolle!

Kostea suoaamu

Herätyskellon soidessa olo oli vähintäänkin sekava. Ihan aina en onnistu vastaavissa tilanteissa vakuuttamaan itseäni epäinhimillisen herätyksen järkevyydestä, mutta tällä kertaa motivaatio riitti juuri ja juuri. Ja jälleen kerran herääminen kannatti.

Tässä vaiheessa lenkkarien valinta kulkujalkineiksi alkoi tuntua hieman typerältä ratkaisulta. Eihän kesäaamuna oikeasti voi kylmä tulla, mutta parin tunnin seisoskelu viileässä suovedessä meni lievästi mukavuusalueen ulkopuolelle. No, ainakin lenkkareilla oli kevyt tallustaa.

Maisemakuvauksen ohessa aamuiselta suolta kannattaa etsiä kasteen peittämiä perhosia. Ne ovat kohmeisina helposti kuvattavissa, ja kaste tuo kuvaan kiinnostavan lisäelementin. Pian aurinko haihduttaa kasteen ja perhonen pääsee jatkamaan matkaansa. Seuraava kaveri löytyi torkkumasta pienen käkkärämännyn oksalta:

Aamu vilahti ohi hujauksessa, sitten oli aika palata telttaan vetelemään sikeitä muutamaksi tunniksi. Harvoin uni on maistunut yhtä makealta.

Jos kalenteri on täynnä mutta kuvaamaan pitää silti päästä, kannattaa valita harrastukseen käytettävät tunnit fiksusti. Kesällä päivänselvä valinta on yö!