Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Syksyn kuvaukset ovat Tsarmitunturin vaellusta ja Liesjärven kevytretkeilytapaamista lukuun ottamatta rajoittuneet lähiretkeilyyn Keski-Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun maastoissa. Lähiseudultakin löytyy useita kiinnostavia retkikohteita, joten aivan hukkaan ei syksyn kuvaussesonki valunut.
Toukokuussa ikuinen pohjoistuuli vihdoin päättyi ja Uudenmaan alueeltakin olisi saanut poistua muualle Suomeen. En ollut kuitenkaan lähdössä kauemmas, sillä maakunnassani riitti yllin kyllin tuttuja ja ennestään tuntemattomia kuvauspaikkoja.
Jännityksellä odotan, nähdäänkö Etelä-Suomessa mittaushistorian ensimmäinen vuosi, jonka aikana siirrytään suoraan syksystä kevääseen. Termisen talven alkaminen virallisesti vaatisi vuorokauden keskilämpötilan laskemista pidemmäksi aikaa pakkaselle. Kävi miten kävi, parhaiden loivien valojen aika on ohi. Tänään luonnossa…
Kuvausvuosi 2019 alkaa lähestyä loppuaan. Vuoden parhaat kuvat taitaa olla jo otettu: viikosta toiseen jatkuva vesi- ja räntäsade ei innosta ulos kameran kanssa. Vuoteen mahtui tavallista vähemmän vaelluksia ja kuvausreissuja, mutta sitäkin enemmän lähiretkeilyä. Lisäksi…
Tänä kesänä en ole päässyt perhesyistä pidemmille vaelluksille tai kuvausmatkoille. Kameraa en silti ole ripustanut naulakkoon: lukuisat illat ja yöt ovat kuluneet lähiluonnossa retkeillen. Keski-Uudenmaan luontokohteet ovat näinä viikkoina tulleet tutuiksi, ja yllättäen eniten kuvattavaa…
Etelään saatiin pitkästä aikaa kunnon talvi. Nyt kun kiurut livertävät peltojen yllä ja kevät alkaa vihdoin voittaa, on kai sopiva hetki laatia kuvitettu historiikki menneestä talvesta. Jääretkeilyn lisäksi ehdin ulkoiluttaa kameraa vaihtelevissa maisemissa niin rannikolla…
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa, sanotaan. Oma tietämykseni purjeveneistä rajoittui vielä pari viikkoa sitten suunnilleen siihen, että niissä on purjeita. Viime viikonloppuna sain tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: kaveri pyysi mukaan purjehdusretkelle Söderskärin majakkasaarelle.