Valokuvaaja Teemu Saloriutta
Retkeilytauko ehti venyä loppusyksyn pimeydessä jo yli kahden kuukauden mittaiseksi. Viimeksi elämääni on mahtunut yhtä pitkä jakso ilman maastoöitä talvella 2008-2009. Viikonloppuna 19.-20.12. ehdin vihdoin yöksi ulos, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä.
Kaikki paitsi purjehdus on turhaa, sanotaan. Oma tietämykseni purjeveneistä rajoittui vielä pari viikkoa sitten suunnilleen siihen, että niissä on purjeita. Viime viikonloppuna sain tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä: kaveri pyysi mukaan purjehdusretkelle Söderskärin majakkasaarelle.
Yöt alkavat olla taas riittävän pimeitä tähtitaivaan ja revontulien kuvaamiseen. Vielä elokuun alussa Etelä-Suomen taivas on liian vaalea, mutta kuun puolivälin paikkeilla kannattaa jo ulkoiluttaa kameraa öisissä maisemissa. Tänä vuonna elokuu on tarjonnut harvinaisen paljon…
Maaliskuu on ollut kuluvan tähtikuvauskauden ylivoimaisesti parasta aikaa. Kirkkaita öitä on osunut kohdalle enemmän kuin edellisenä viitenä kuukautena yhteensä. Taivaan ilmiöiden kuvaajille on muutenkin tarjoiltu mannaa kaksin käsin: ihan joka viikolle ei osu sekä huikeita revontulia että…
Mennyt talvi oli retkeilymielessä katastrofaalinen: vuodenvaihteen kaamosvaelluksen jälkeen maastoöitä ei kertynyt ainuttakaan eikä metsäsuksille löytynyt etelän loskakeleillä käyttöä. Nyt keväällä vahinko on tarkoitus ottaa takaisin korkojen kera. Tänä viikonloppuna kalenteri näytti täydeltä, mutta upeiden kevätsäiden vuoksi oli pakko tunkea…
Pitkä pilvinen jakso päättyi viime sunnuntaina aurinkoiseen pakkaspäivään. Myös illaksi luvattiin kirkasta säätä. Päätin lähteä Lauttasaaren eteläkärkeen kuvaamaan auringonlaskua, hämärtyvää iltaa ja tähtitaivasta. Toiveissa oli myös kiikaroida ja yrittää valokuvata Andromedan tähdistössä majailevaa C/2014Q2 Lovejoy…
Olen saanut viime aikoina muutamia kyselyitä tähtikuvauspaikoista. Eikä ihme, sillä paras kuvaussesonki on juuri alkanut, yötaivas on jälleen pimeä seuraavat kahdeksan kuukautta. Etelä-Suomessa ei ole aivan helppo löytää kuvauspaikkaa, jossa saisi valotettua tähtitaivaan Linnunratoineen ilman häiritsevää…
Kun Saaristomeren yhteysalus M/S Eivor jätti minut ensi kerran Jurmon satamaan huhtikuisen yön pimeydessä vuonna 2011, tiesin heti, ettei vierailu saarella taatusti jäisi viimeiseksi. Meren tuoksu, keväinen äänimaailma ja yläpuolella kaartuva Linnunrata saivat hetken piirtymään…
Hankin viime maaliskuussa Canon EOS 6D:n ja siirryin siten samalla täyskennoisten kameroiden maailmaan. Kuukautta myöhemmin kirjoittelin kamerasta ensivaikutelmat. Nyt kun täyskennoilua on takana kymmenen kuukautta, on aika vetää johtopäätöksiä, kannattiko 6D:n hankinta ja kennokoon vaihto.
Nyt on vuoden paras aika katsella tähtitaivasta – ja kuvata sitä. Pohjimmiltaan kyse on varsin yksinkertaisesta puuhasta: sen kuin odottaa kirkasta yötä ja ryntää ulos kameran ja kolmijalan kanssa. Silti olen onnistunut monta kertaa turaamaan…