Pitkä pilvinen jakso päättyi viime sunnuntaina aurinkoiseen pakkaspäivään. Myös illaksi luvattiin kirkasta säätä. Päätin lähteä Lauttasaaren eteläkärkeen kuvaamaan auringonlaskua, hämärtyvää iltaa ja tähtitaivasta. Toiveissa oli myös kiikaroida ja yrittää valokuvata Andromedan tähdistössä majailevaa C/2014Q2 Lovejoy -komeettaa.

Kuvausretkeä suunnitellessani tajusin, etten ollut koskaan yrittänyt kuvata tähtiä Helsingin rannoilta. Lauttasaaren kärki on Suomenlinnan ohella kaupungin pimeimpiä paikkoja. Nyt oli korkea aika kokeilla, miten hyvin tai huonosti tähtikuvaus sieltä käsin onnistuu.

Surkeasta talvesta huolimatta Lauttasaaren rannoilla kellui yllättävän paljon jäälauttoja. Pystytin jalustan Särkiniemen länsiosaan, josta aukeni näkymä suoraan auringon suuntaan. Tasapainoilemalla rantaviivan tuntumaan jämähtäneillä jäälautoilla löysin mieleisen kuvauspaikan läheltä vesirajaa. Navakka pohjoistuuli liikutteli jäälauttoja, joten valotusaika täytyi pitää tavanomaista lyhyempänä.

Aikaa jäi myös lähikuvafiilistelyyn, objektiivina tässä Samyangin 24mm f/1.4:

Olen kuvannut maisemia Lauttasaaressa ties kuinka monta kertaa, mutta joka kerta poistunut paikalta viimeistään puolisen tuntia auringonlaskun jälkeen. Se on ollut virhe, sillä kuvattavaa riittää vielä iltahämärissäkin. Taivas saa syvän sinisen sävyn ja ensimmäiset tähdet alkavat näkyä. Tunti auringonlaskun jälkeen Venus loisti jo kirkkaasti, kuvassa hieman keskikohdasta oikealla:

Puoli tuntia myöhemmin tähtikuviot alkoivat erottua kunnolla. Matkustajalaiva lähestyi kaupunkia Orionin tähdistön alla. Orionin yllä näkyy Härkä, jonka tähdistöön kuuluu myös yläoikealla kimalteleva Plejadien eli Seulasten tähtijoukko.

Laivakuvassa valotusaika oli pakko pitää hyvin lyhyenä, ettei liike-epäterävyys pilaisi kuvaa. Laivan mentyä valotin samaan suuntaan toisen kuvan järkevämmillä tähtikuvausasetuksilla. Kaupungin valosaaste vaalentaa taivasta ja saa sävyn näyttämään hieman magentaiselta. Tulos on kuitenkin vähemmän hirveä kuin olisin kuvitellut. Linnunrataa lienee turha haaveilla kuvaavansa näin lähellä kaupunkia, mutta tämäntyyliset tähdistökuvat vielä onnistuvat. Kuvaan mahtuu Orionin ja Härän ohella myös Ajomiehen tähdistö, joka näkyy monikulmiona kuvan vasemmassa ylänurkassa.

Kello 18:45 taivas alkoi olla tarpeeksi pimeä komeetta Lovejoyn havainnointiin. Komeetta löytyi kiikarilla helposti Ursan tähtikartan avulla, mutta näytti lähinnä suttuiselta vihreältä pallolta.

Näin himmeän kohteen kuvaaminen laadukkaasti vaatisi seurantalaitteiston ja useita pitkiä (esim. 30-60 s) valotuksia. Yritin testimielessä kuvaamista ilman seurantaa: tällöin valotusaika voi olla 100mm polttovälillä korkeintaan 5 sekunnin luokkaa. Objektiivina toimi lainassa ollut Canonin 100mm f/2.8 macro, aukko luonnollisesti täysillä. Seurannan puutetta voisi kompensoida lisäämällä kuvien määrää useisiin satoihin, mutta en jaksanut ihan sellaiseen operaatioon ryhtyä. Valotin 5 sekunnin valotuksia yhteensä 36 kpl ja pinosin kuvat Deep Sky Stackerilla.

Loppusilaus Lightroomilla ja tulos näyttää tältä – aika karmeaa jälkeä, mutta pyrstö sentään näkyy:

Jos tähtikuvien pinoaminen ja kuvaaminen ilman seurantaa kiinnostavat, suosittelen katsomaan aiheesta erinomaisen opetusvideon. Videolla esitetyssä tapauksessa kuvia otetaan 400 ja lisäksi muutamia ns. dark- ja bias-ruutuja, jotka parantavat pinoamisen tulosta. Täytyypä joskus kokeilla.