Täydellinen kuunpimennys Tuusulan pelloilla

Lähes helteiseen perjantain ja lauantain väliseen yöhön 27.-28.7.2018 osunut täydellinen kuunpimennys keräsi ympäri Suomea laajan kansanjoukon ilmiötä ihailemaan. Etelärannikolla moni joutui pettymään pilvisyyden pilattua valtaosan pimennyksestä. Keski-Uudenmaan havaitsijoilla kävi parempi tuuri. Kiitän laiskuuttani, etten lähtenyt etsimään Kuun eteen sopivaa maisemaa pääkaupungista asti, vaan fillaroin lähipelloille Tuusulaan 10 kilometrin päähän kotiovelta.

Pystytin jalustan Tuusulanjärveä kiertävän pyörätien varteen ja jäin odottamaan Kuun nousua. Tuusulassakin pimennyksen alkua varjostivat pilvet, jotka siirtyivät pois kaakkoishorisontista tuskaisen hitaasti. Pellon laitaan bussipysäkille pysähtyi muutamia autoja, joista suurin osa jatkoi matkaansa, kun ei mitään näkynyt.

Vasta klo 23.14, lähes 45 minuuttia täydellisen vaiheen alkamisen jälkeen, hoksasin hyvin himmeän Kuun pilviverhon yläpuolelta. Edessä saattoi olla hieman utua, mutta todennäköisesti taivas oli vain vielä niin vaalea, ettei pimentynyt Kuu siitä kunnolla erottunut.

Seuraava pilvi nielaisi Kuun, joka tuli uudelleen näkyviin klo 23.38. Nyt se erottui aavistuksen pimeämmältä taivaalta jo selvästi paremmin ja kuvaamisessa alkoi olla järkeä. Kuun paikka osui suunnittelemaani kohtaan maatalousrakennusten ylle.  Valitsin kalustoksi Canon 6D:n ja 70-200 mm f/4L IS -telezoomin. Sillä saisi tarvittaessa maisemaa mukaan ja toisaalta myös melko tiukat rajaukset olisivat mahdollisia. Lisäksi objektiivin pitäminen jalustalla vakaana on helpompaa kuin raskaan 300 mm f/2.8L IS:n.

Pilvisyys alkoi vähentyä merkittävästi ja samalla tummeneva taivas nosti ”verikuun” hienosti esiin. Täydellisen vaiheen loppuhetket näkyivät varsin mukavasti. Paikalle oli tässä vaiheessa kertynyt kourallinen muitakin havaitsijoita. Hienoa, että valokuvaajanörttien lisäksi moni ”tavallinen kansalainen” pääsi näkemään kuunpimennyksen.

Osittaista vaihetta en jäänyt kuvaamaan, ihailin sitä vain pyörämatkan ohessa. Vaikka pimennyksen alku meni ohi, saatoin palata kotiin tyytyväisenä. Olen missannut kaikki aiemmat täydelliset kuunpimennykset: usein on ollut pilvistä, toisinaan taas muu elämä on haitannut yöllisiä kuvauspuuhia. Nyt vihdoin onnisti.

Lentokoneen ja Kuun herkkä kohtaaminen – tai sitten ilmatorjuntaohjus, joka yrittää posauttaa Kuun alas taivaalta.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *