Kuhmon petokojureissun meno- ja paluumatkalla oli aikaa tutustua muihin Itä-Suomen luontokohteisiin. Menomatkan yöpymispaikaksi valikoitui Kolin kansallispuistossa sijaitseva Rykiniemi ja paluumatkalla nukuimme Mujejärven rannalla Nurmeksessa. Saimme nauttia aurinkoisista ja lämpimistä kesäilloista Pohjois-Karjalan komeissa järvimaisemissa.

Kun mukana on auto ja täysi repullinen kameroita, retkeilyharrastus menee aivan naurettavaksi. Toivottavasti kukaan ei nähnyt, kun kannoin retkeilykamppeet epämääräisessä irtokassissa puolen kilometrin matkan parkkipaikalta. Olin tällä kertaa itse juuri se retkeilijätyyppi, jolle aina hyväntahtoisesti naureskelen kulkiessani syvällä erämaassa.

Pielisen äärellä

Tyyni, helteinen lauantai-ilta Kolin kansallispuistossa. Leiripaikaksi valittu hiekkaranta, johon pääsee melkein viereen autolla. Eihän sellaisessa paikassa nyt ruuhkaa voisi mitenkään olla?

No, niin. Olihan se tiedossa, että autiota rantaa tuskin nähtäisiin, mutta tällä kertaa maisemalliset arvot voittivat rauhallisuuden kaipuun. Ehkä hieman kuitenkin yllätti, että Rykiniemen rannalla yöpyi toistakymmentä teltallista porukkaa. Joukkoon mahtui kaikenlaista väkeä kaljoittelijoista oikeisiin patikkaretkeilijöihin ja melojiin.

Sää tyyntyi illaksi ja valotin rannalta muutaman maisemakuvan. Pielinen kuuluu ehdottomiin suosikkijärviini Suomessa, sitä jaksaa aina katsella.

Kuikka tuli kalastelemaan aivan rannan tuntumaan ja tarjosi iltavalojen aikaan mukavan lintukuvaustilanteen.

Pikavisiitti huipulla

Aamu valkeni Rykiniemessä aurinkoisen lämpimänä. Tarkoitus oli nukkua niin pitkään kuin nukuttaa, mutta kuumuus ja valoisuus herättelivät jo seitsemältä.

Kolin huiput osuivat melkein reitin varrelle ja aikaa oli reilusti – sinne siis! Kolin parkkipaikalta ylös hotellille normaalisti kulkeva hissikoppero ei ollut käytössä, joten saimme suorittaa mukavan aamureippailun portaita pitkin. Vielä muutama nousumetri hotellilta Ukko-Kolille ja kuuluisa kansallismaisema aukeni edessämme.

Talvella kävin Ukko-Kolilla pari vuotta sitten, mutta edellisestä kesävierailusta olikin vierähtänyt lähes 15 vuotta. Olin ehtinyt unohtaa, että Ukko-Kolia komeampi maisemapaikka sijaitsee viereisellä Paha-Kolin huipulla.

Paha-Kolilla kuulin alhaalta kirkkaan laulun, josta ei voinut erehtyä: Kuusamon vaaroilta tuttu idän ihme, sinipyrstö! Tarkemmin kuunneltuna lintuja oli kaksi, sillä laulu kantautui korviini yhtä aikaa kahdesta eri suunnasta.

Näköhavaintoa ei ahkerasta kiikaroinnista huolimatta saatu, mutta hieno havainto joka tapauksessa. Sillä pääsi jopa Tiiran etusivulle, jossa näytetään Suomen uusimpia mielenkiintoisia lintuhavaintoja.

Hiljainen Mujejärvi

Kainuun ja Pohjois-Karjalan rajaseutu on yksi Lapin eteläpuolisen Suomen erämaisimmista kolkista. Erämaan määritelmää se ei toki täytä tiheästä metsätieverkostosta johtuen, mutta asutus on hyvin harvaa ja alueella on myös säilynyt varsin paljon vanhoja metsiä, joista suurin osa sijaitsee erilaisilla suojelu- tai virkistysalueilla.

Valvottujen kojuyöiden jälkeen olimme väsyneitä, eikä pitkä ajomatka Kuhmosta etelään houkutellut. Mujejärven alueelle Nurmeksen pohjoispuolelle ei matkaa kertynyt kovinkaan paljon. Paikka sijaitsee myös sen verran syrjässä, että olisi epätodennäköistä kohdata esimerkiksi äänekkäitä rymyseurueita, jotka voisivat häiritä yöunta.

Matkalla Kuhmon itäosista Mujejärvelle tuli vastaan vain neljä autoa. Tiet pienenivät, aina vain käännyttiin kapeammalle ja kapeammalle hiekkatielle. Mitään merkkejä ihmisasutuksesta ei näkynyt moneen kilometriin.

Lopulta löytyi parkkipaikka, ja pääsimme raahaamaan kalustoa läheiselle Hiltuslahden laavulle. Varustus oli nyt vieläkin nolompi kuin Kolilla, sillä retuutimme mukana myös kylmälaukkua, jonne oli pakattu reissun jämäruuat. Onneksi täällä ei ollut yleisöä.

Laavun viereisen harjun päältä löytyi alueen ainoa tasainen läntti, johon mahtui juuri kaksi telttaa. Yhteenkin oltaisiin tarvittaessa mahduttu, mutta kuumassa säässä omat majoitteet toivat mukavuutta. Nyt oli kuitenkin tarkoitus kuitata univelat ja nukkua mielellään ainakin 10 tuntia.

Ilta tarjosi massiivisen hyttysinvaasion lisäksi punasävyisen auringonlaskun, jonka värittämää maisemaa dokumentoin ensin dronen avulla ilmasta. Mujejärvi sijaitsee juuri sen verran lännessä, että se jää ADIZ-rajavyöhykkeen ulkopuolelle. ADIZ-vyöhykkeellä lennättäminen vaatisi RPAS-lentosuunnitelman tekemisen.

Aurinko keikkui pitkään horisontin yläpuolella. Toisenkin akullisen verran olisi voinut dronea lennättää, mutta en hoksannut ajoissa iltavaloja olevan vielä jäljellä. Ei maisema maasta käsinkään huonolta näyttänyt.

Mujejärven rauhallisuus viehätti niin paljon, että alueelle voisi suunnitella pidemmänkin retken. Järven ympäristöstä löytyy useita laavuja ja jopa yksi autiotupa, jotka sopisivat esimerkiksi myöhäissyksyn hiljaisuuden tunnelmallisiksi leiripaikoiksi.