Vaellusvarustukseni sulan maan retkeilyyn alkaa olla melko hiottu, mutta aina silloin tällöin muutamia varusteita tulee käyttöikänsä päähän tai muusta syystä korvautuu uusilla. Kesäkuisen Muotkatunturin reissun varustelista on katsottavissa Lighterpackissa.

Toisaalta oli ilahduttavaa huomata, että Muotkalla oli mukana varusteita, jotka ovat kuuluneet vaellusvarustukseeni jo vuosikymmenen ajan. Moni sinänsä toimivakin varuste on ajautunut ykkössetistäni esimerkiksi päiväretki- tai mökkikäyttöön, mutta jokunen luottokampe näyttää säilyttäneen paikkansa. Hyvä niin, sillä eihän tämä materian haaliminen mitään erityisen kestävää touhua ole.

Uutuudet

Makuualusta, Nemo Tensor Insulated

Nukuin nelisen vuotta Therm-a-Rest NeoAir Xtherm -alustalla, joka tarjoaa 430 g painoonsa nähden ylivertaisen R-arvon (6,9). Ympärivuotiseen käyttöön soveltuvassa alustassa on kuitenkin yksi vika: sen regular-malli on liian kapea. Olen nukkunut teltassa huonosti, koska kädet eivät löydä alustalta paikkaansa ja usein luisun siltä pois. Ohuella solumuovilla hyvin pärjännyt 20-vuotias minä nauraisi kippurassa, jos tietäisi millaisen ökyleveän pehmoalustan tarvitsen nykyään raihnaisena kolmekymppisenä.

Leveiden kolmen vuodenajan alustojen joukossa huomioni kiinnitti kaksi mallia: Therm-a-Rest NeoAir Xlite ja Nemo Tensor Insulated, joista molemmista löytyy normaalipituinen (183 cm) mutta leveä (64 cm) versio. Therm-a-Rest olisi kevyempi, vain 430 g, kun taas Nemo painaa omalla vaa’allani punnittuna 537 g. R-arvo on molemmissa tasan sama 4,2, jonka pitäisi riittää pikkupakkasille ilman lisäeristystä. Kunnon talvikeleissä alle voisi laittaa paksun solumuovin.

Valinta osui Nemoon lähinnä siksi, että sitä sattui olemaan saatavilla ja toisaalta halusin kokeilla vaihteeksi toisen merkkistä alustaa. Nemo myös rapisee vähemmän, mikä on joissain tilanteissa eduksi. Nemon venttiili ja täyttöpussi ovat huikean paljon paremmat kuin vanhassa Xthermissä, mutta Therm-a-Restin venttiileissäkin on ilmeisesti sen jälkeen tapahtunut kehitystä. Lisäksi onnistun täyttämään Nemon aina ekalla yrittämällä sopivan kovaksi/pehmeäksi, kun taas Xthermin kanssa sopivaa täyttöastetta joutui aina veivaamaan edestakaisin.

Muotkalla nukuin ensimmäistä kertaa vuosiin teltassa hyvin, joten alusta toimi juuri niin kuin toivoinkin. Vanhasta en vielä luopunut, sillä perheessä saattaa olla sille käyttäjiä. Kylmimmillään olen nukkunut uudella alustalla syys-lokakuun vaihteessa lämpötilan ollessa aavistuksen nollan yläpuolella. Alustan lämpimyys riitti näihin oloihin hyvin.

Untuvatakki, Haglöfs L.I.M. Essens

Ohkaisilla 10d kankailla ja kohtalaisen laadukkaalla 800 fp untuvalla varustettu Haglöfsin takki on yksinkertainen ja kevyt. Speksien mukainen paino 155 g on ilmeisesti vuoden 2020 mallille, jossa oli vielä ohuemmat 7d kankaat. Omalla vaa’allani L-kokoinen takki painaa 187 g, josta untuvaa on valmistajan mukaan 70 g. Takin mitoitus on pieni, joten otin yhden koon normaalia isomman.

Aiempi taukotakkini oli vastaava Salomonin takki, mutta 400 g painoisena huomattavasti raskaampi. Huonomman untuvan takia se ei ollut myöskään lämpimämpi, ja lisäksi poltin siihen kerran kamiinateltassa ison reiän.

Haglöfsin takki sujahtaa helposti aika slimminkin kuori- tai tuulitakin alle, ja tämä onkin kesäaikaan pääasiallinen tapani käyttää untuvatakkia. (Muhkea talviuntuvatakki taas luonnollisesti puetaan päällimmäiseksi kerrokseksi.) Kesäuntsikkaan en missään tapauksessa halua huppua, koska kameran hihna takertuu kaikkiin ylimääräisiin härpättimiin ja untuvahuppu päässä ei kuule mitään. Myös muut välikerrokset olen valinnut huputtomina.

Jos harrastaisin vaelluksilla leirissä istuskelua, valitsisin painavamman, 110-140 g untuvaa sisältävän takin. Yleensä kuitenkin iltaisin ja aamuisin joko puuhailen leiriaskareita tai seilaan kameran kanssa, jolloin liike lämmittää. Kesäkuun Muotkan reissulla sekä syksyisessä Kainuussa takki toimi juuri niin kuin pitikin lämpötilan ollessa kylmimmillään nollan pinnassa. Selvästi pakkasen puolelle ulottuviin myöhäissyksyn tai alkukevään retkiin ottaisin varmuuden vuoksi järeämmän takin.

Kuorihousut, Black Diamond Stormline Stretch

Lähes kymmenen vuotta palvelleet kuorihousuni olivat tiensä päässä, joten uusille tuli tarvetta. Koska sadehousuille on kesällä aika harvoin käyttöä enkä halua haalia ylimääräistä materiaalia, päädyin kovassa talvikäytössä koeteltuihin pitkällä sivuvetoketjulla varustettuihin Black Diamondin housuihin. Näillä on parikin tuttua hiihtänyt Ruotsissa noin 1400 km pituisen Vita Bandet -reitistön, eivätkä housut ole siitäkään hajonneet. Kun vielä hintakin oli vain satasen luokkaa, tuskin sijoitus kovin huono on. Kesäkäyttöön löytyisi toki kevyempiäkin ratkaisuja alkaen sadehameesta, mutta saappaiden kanssa kannattaa mielestäni olla mieluummin housut.

Valitettavasti syksyisellä Kainuun reissulla terävä oksa puhkaisi housuihin reiän, mutta se lienee paikattavissa kohtalaisen helposti. Eli vaikka housut tunnetusti kestävät vaelluskäyttöä, eivät mitkään kevyehköt varusteet tietenkään selviä terävistä iskuista.

Kuoritakki, Black Diamond Stormline Stretch

Aiemman kuoritakkini kalvo alkoi delaminoitua ja päästää vettä läpi noin viiden vuoden ja arviolta 250 arki- ja vaelluspäivän jälkeen. Edellinen takki painoi lähes 500 grammaa, nyt etsin vaelluskäyttöön jotain kevyempää. Vanha takki toimii vielä vuosia päiväretkillä ja mökkikäytössä kuvaustakkina.

Koska Black Diamondin housut ovat tunnetusti hyvät, ostin saman sarjan takin. Sekin irtosi pienestä alesta noin satasella, joten hyvällä tuurilla hinta-laatusuhde on kohdallaan. Speksien mukainen vesipilari ja hengittävyys eivät ole parhaiden kalvojen tasolla, mutta ainakin toistaiseksi vesi on pysynyt ulkona. Hengittämiseen auttavat kainalotuuletukset, joita ilman en takkia olisikaan ostanut.

Vaellushousut, Arc’teryx Gamma LT

Olen kuusi vuotta luullut omistavani nämä kulttimaineessa olevat vaellushousut, mutta tänä vuonna opin, että omat kovasti samannäköiset Arc’teryxini ovatkin pykälää ohuempaa mallia: Psiphon SL. Ne ovat olleet luottohousuni kaikenlaisessa kesätouhuilussa vaelluksista pyöräilyyn ja nähneet talvellakin muun muassa latuhiihtokäyttöä. Syysilmojen viiletessä housut ovat kuitenkin turhan ohuet muuhun kuin hikiliikuntaan.

Pykälää jämäkämmät Gamma LT:t ovat olleet viime viikkoina jalassani vapaa-ajalla lähes koko ajan. Olen retkeillessä, pyöräillessä ja arkiulkoilussa tykästynyt niiden vähemmän lerpattaviin lahkeisiin ja paksumpaan kankaaseen. Psiphon SL:t pääsevät varmasti jatkossakin mukaan kesälämpimien vaelluksille, mutta nyt housuvalikoimaani kuuluu myös kevääseen ja syksyyn sopivammat pöksyt.

10 vuoden klassikot

Otin Muotkan vaelluksella kuvan, johon kasasin kaikki mukana olleet vuosikymmenen rajapyykin ylittäneet varusteet. Kymmenen vuoden listalle on pian tyrkyllä muitakin varusteita, sillä edellinen isompi hankintakierros oli vuosina 2013-2014.

Vaellussauvat, Leki

Alumiiniset perussauvat ovat palvelleet yllättävän hyvin, mutta kierrelukitusta ei pidetä yhtä kestävänä kuin joistain sauvoista löytyvää napsautettavaa ns. flic-lock-lukitusta. Muotkalla lukitus alkoi välillä pettää, mutta kyllä sauvat vielä normaalia kävelyä kestävät. Erityisen pitkälle vaellukselle tai majoitteen pystyttämiseen vaihtaisin sauvat jo uusiin.

Leiri- ja ylityskengät

Leiri- ja ylityskenkinä ovat palvelleet jotkin muutaman euron crocs-kopiot. Eivät varmasti siihen puuhaan kaikkein parhaat ja painoakin on liikaa (n. 300 g), mutta parempiakaan ei ole löytynyt eikä näitä rikki taida vähäisellä käytöllä saada. Kaikilla retkillä en pidä niitä edes mukana, jos jokien ylityksiä ei juuri ole.

Kaasukeitin, Edelrid Kiro ST

Yksinkertainen on kaunista. Ostin vuonna 2012 kaasupullon päälle ruuvattavan keittimen ja valinta osui tähän Edelridin malliin leveiden kattilantukien vuoksi. Niillä pystyy käyttämään sujuvasti esimerkiksi Trangian 1,5 litran kattilaa, joka on kahdelle kokatessa tarpeen. Helposti rikkimeneviä osia kuten pietzoa keittimessä ei ole, kattilantuetkin ovat jämäkkää tekoa.

Nykyään olisi kevyempiäkin malleja kuin tämä 75 g painoinen keitin, mutta en aio vaihtaa vain kymmenien grammojen painonsäästön vuoksi. Polttoainetta etenkin tuulessa säästeliäämmin kuluttavat mallit kuten Soto Windmaster hieman kiinnostavat. Erolla olisi merkitystä lähinnä avotunturissa ja pitkillä vaelluksilla.

Fleecepaita, Haglöfs

Varusteista kaikkein vanhin on peruja ensimmäiseltä Lappiin suuntautuneelta vaellukseltani vuodelta 2010. Punnitsin ennen reissua villapaitani, joka järkytyksekseni painoi 600 grammaa. Retkeilykaupan alehyllystä tarttui mukaan simppeli fleecepaita, joka 175 g painoisena on edelleen varsin järkevä välikerros. Ihme kyllä, paita ei ole 12 vuoden käytössä juuri kulunut tai edes alkanut haista ruumiskasalta. Se taitaa jatkaa vaellusvarustuksen osana vielä pitkään.

Fleecepipo, Warmpeace

Ostin ennen vuoden 2012 Käsivarren vaellusta ohuen fleecepipon, koska sääennuste lupasi kylmää ja sateista. Arvelin, että lierihatulla ei pärjäisi, vaan koko ajan olisi syytä olla päässä pipo ja kuoritakin huppu. Arvelu osui oikeaan, ja sittemmin monikäyttöinen pipo on ollut käytössä lukemattomilla vaelluksilla ja erilaisissa urheilulajeissa. Materiaalina nopeasti kuivuva ja kutittamaton fleece on ollut hyvä. (Paksumpi syys/talvipiponi on tosin merinovillaa.)