Kevään parhaan ajan voi yrittää maksimoida aloittamalla retkeilyn mahdollisimman etelästä. Useina keväinä olen suunnannut vapun tienoilla Suomenlahden eteläpuolelle. Niin tänäkin vuonna: kohteeksi valikoitui jälleen Matsalun kansallispuisto, joka sijaitsee Länsi-Virossa Haapsalun kaupungin eteläpuolella. Viime vuonna samaa aikaan Virossa satoi räntää, nyt kohdalle osui parhaita mahdollisia kevätsäitä.
Puitteet retkelle olivat kohdallaan: nelihenkinen seurueemme majoittui Haeskan kylässä aivan Matsalunlahden ja kuuluisan Haeskan lintutornin kupeessa. Matsalu tunnetaan yhtenä Euroopan tärkeimmistä muuttolintujen levähdysalueista ja alueen luonto on muutenkin monipuolista. Keväisin alueen lehtometsät hehkuvat upeimmillaan. Vuokra-auton turvin pystyimme retkeilemään kattavasti eri puolilla lahtea.
Mukanani oli ensimmäistä kertaa tuore kamerahankintani, Canon EOS 80D. Paluu kroppikennoisten maailmaan tapahtui, kun mukavan edullinen käytetty runko käveli vastaan. Hankinta on ollut suunnitteilla jo pidempään, koska hitaalla 6D:llä en ole saanut kaikkea irti viime vuonna ostamastani Canon 300 mm f/2.8L IS -teleobjektiivista. Canonin kroppirunkojen valikoimasta 80D:ssä kohtaavat parhaiten riittävän hyvä tarkennus, nykyaikainen kennotekniikka ja maltillinen hintataso. Lisäksi kameraan käyvät samat akut kuin 6D:hen. Täyskennoa en tietenkään hylkää, vaan uskollinen 6D jatkaa taivaltaan maisemakamerana.
Ilta tornilla
Ensimmäinen ilta kului Haeskan lintutornissa. Testailin uutta kalustoa tähtäilemällä viereiseen puuhun pesää rakentavaa kalalokkia. Hyvin osui 80D:n tarkennus kohdalleen.
Matsalunlahdella riitti uskomattoman paljon lintuja katsottavaksi, kiinnostavimpana valkoposkihanhien seassa ruokaillut punakaulahanhi. Kuvaustilaisuudet olivat vähissä, eihän lintuja juurikaan torneista yleensä kuvata. Illan kuvailuissa päähuomion varastivat näyttävät sadepilvet ja auringonsäteet niiden välissä.
Retkeilyä lehtometsissä
Heräsin aamuyöllä toiveissani laskevan Kuun kuvaaminen majapaikan pihalta. Ikkunasta katsottuna kaikki näytti vielä hyvältä. Kymmenen minuutin päästä seisoin pihalla kuvausvarusteet mukana vain todetakseni, että pilvet pilasivat taas kaiken. Sainpa kuitenkin tekosyyn kammeta itseni aikaisin pihalle. Jäin kuvaamaan aamun maisemia ja tähtäilemään telellä ohilentäviä suokukkoja. Koreat kahlaajat olivat liian vauhdikkaita unenpöpperöiselle kuvaajalle.
Toisen aamupalan jälkeen suoritettu kävelyretki Haeskan kylätiellä toi kuvamateriaalia pesätarvikkeita kantavasta kottaraisesta ja ylilentävistä kurjista. Kottarainen keikkui karmean risukon keskellä. Juuri näissä tapauksissa 300 mm f/2.8L IS:n mahtavuus pääsee oikeuksiinsa. Aiempi teleni Canon 300 mm f/4L IS ei pystynyt irrottamaan kohdetta taustasta läheskään yhtä kauniisti. Kuvassa käytössä oli myös 1.4X telejatke, jolla objektiivista tulee 420 mm f/4. Piirto on jatkeen kanssakin niin erinomaista, että mitään tarvetta aukon himmentämiseen ei ole, toisin kuin 300 mm f/4L IS:llä jatkeen kanssa oli.
Iltapäivällä sää kirkastui ja suuntasimme retkeilemään Matsalunlahden eteläpuolelle. Ensimmäiseksi suuntana oli Viron-retkien klassikkokohde Puhtu-Laelatu looduskaitseala, joka sijaitsee Virtsun sataman tuntumassa. Merelle työntyvä kapea niemi tunnetaan yhtenä Viron upeimmista lehtometsistä. Muutamat lehtokasvit olivat jo heränneet kevääseen.
Aurinkoinen ja lämmin kevätsää houkutteli viettämään merenrannalla pitkän tovin. Illemmalla aikaa jäi vielä piipahtaa toisessa metsäkohteessa. Koko seurueelle aiemmin tuntematon Salevere Salumägi osoittautui varsin onnistuneeksi kohdevalinnaksi. Muinaisen linnamäen metsiin kätkeytyi vänkyräisiä jalopuita, tuhansittain valkovuokkoja sekä viehättävä pieni vesiputous. Lintujakin metsässä viihtyi paljon, mainittavimpina viitatiainen ja nokkavarpunen.
Vielä jäi aikaa piipahtaa Keemun lintutornilla, joka sijaitsee Matsalunlahden eteläpuolella erinomaisella paikalla. Torni on hauska katettu koppi, jonka ikkunaluukutkin saa halutessaan kiinni.
Monipuolisesta lintutarjonnasta huolimatta keskityin maisemakuvaukseen. Aurinko laski pinkkinä mereen ja samaan aikaan toisella puolella killui täysikuu. Harvinaisen hieno ilta!
Hoksasin puunlatvassa istuvan variksen täysikuun lähistöllä. Harmillisesti tila loppui kesken, eikä ollut mahdollista sijoittaa varista suoraan täysikuun kohdalle. Sain ne mahtumaan juuri ja juuri samaan kuvaan.
Luontokeskuksen ympärillä
Seuraavana päivänä retkeilyt suuntautuivat jälleen Matsalunlahden eteläpuolelle. Kuljimme lämpimässä säässä kansallispuiston luontokeskukselta lähtevän reitin, jonka varrella sijaitsee Penijõen lintutorni. Kävelyn ohessa kameran kennolle tallentuivat peippo, keltavästäräkki ja keltasirkku.
Illalla täysikuun nousu ajoittui hämärtymisen kannalta otolliseen aikaan. Astelin majapaikan pihalle ja pystytin jalustalle 6D:n ja 300 mm f/2.8:n peräti 2X-jatkeella varustettuna. Näin pitkä polttoväli yhdistettynä hämärään asettaa jo melkoisia haasteita kameratekniikalle. Herkkyydet joutui nostamaan korkealle ja jalustan vakauteen oli kiinnitettävä erityistä huomiota. Huteja tuli runsaasti, mutta jokunen onnistunut ruutu syntyi.
Matkalla Tallinnaan
Lähtöpäivänä jäi vielä aikaa piipahtaa parissa kohteessa ennen saapumista Tallinnaan. Viron luoteisosassa sijaitseva niemenkärki Põõsaspea tarjoaa näkymiä aavalle ulapalle. Nyt maisema oli tosin sumuisen tihkusateinen. Vastineeksi kehnosta näkyvyydestä meri antoi kuvaajalle näyttävän aallokon. Aaltojen keskellä kalasteli muutama kalatiira ja sekalainen valikoima lokkeja.
Kameran eteen päätyi myös ohilentäviä vesilintuja, tässä tyylinäyte tukkakoskeloilta.
Vielä ennen Tallinnaa pysähdyimme Padisen luostarin raunioilla. Upea kivirakennus toimi luostarina 1300-1500-luvuilla. Nykyään raunioihin on vapaa pääsy ja jopa luostarin jyrkkäportaiseen torniin pääsee kiipeämään. Ei edes varoituskylttejä missään. Suomessa jokin sääntö taatusti kieltäisi moisen vapauden teloa itsensä. Kannattaa käydä, jos sattuu matkan varrelle!
P.S. Luontomatkailusta Virossa enemmän asiaa kirjoituksessa Vinkkejä luontomatkalle Viroon.
