Kirjoittelin ennen pääsiäisreissulle lähtöä muutaman sanan talvivarusteista. Kirjoitus ja siinä mainittu varustelista perustuivat aiemmilla reissuilla hyväksi koeteltuihin ratkaisuihin. Koska en omista läheskään kaikkia talvivaelluksella tarvittavia varusteita, on joka reissulla mukana erilaisia lainakamppeita. Tällä kertaa myös vanhat varusteeni joutuivat uudenlaisiin oloihin, sillä ne on tarkoitettu enemmän metsämaastoon kuin avotunturiin. Tässä muutamia retken aikana havaittuja asioita.

Paris-pulkka ja Fjellpulkenin ahkiokassi

Kaupalliset ahkiomallit ovat kalliita, mutta reilut 50 € maksava ERAPro Expedition Sled eli tuttavallisemmin Paris-pulkka on saavuttanut talviretkeilijöiden keskuudessa suuren suosion. Tuunaamalla siihen itse aisat ja kuorman sidontaan sopivat narut saa hyvin edullisen ja toimivan ahkion.

Sain reissuun lainaksi mallin, johon oli kiinnitetty Fjellpulkenin aisat ja vetovyö. Pakkasin suurimman osan kuormasta 115 cm pitkään Fjellpulkenin ahkiokassiin, jolloin ahkioon jäi vielä tilaa noin 30 cm. Siihen sujahti ämpäri, jonka sisään mahtui juuri sopivasti ruokasäkki. Ahkion päällä kulkivat solumuoviset makuualustat (2 kpl), varasauva ja lumilapio.

Neljän yön reissulla ahkio ei tullut kovin täyteen, eli siihen mahtuisi helposti pidemmänkin vaelluksen varusteet ja ruuat. Koska kuorma jäi matalaksi, en päässyt kunnolla testaamaan ahkion toimivuutta ja kaatumisherkkyyttä korkeaksi pakattuna. Ainoat ongelmat tulivat vastaan sivurinteissä, joissa pulkka heittelehti takana holtittomasti. Muovipohjassahan ei ole lainkaan sivuttaispitoa: pulkka kaipaisi metallijalaksia, jos sen toimivuutta rinteissä haluaisi parantaa.

Ahkiokassin ostin helpottaakseni tavaroiden kuljettamista Lappiin julkisilla kulkuneuvoilla. Täyteen kuormatun ahkion kantaminen on vaikeaa, mutta kunnon hihnoilla varustettua kassia raahaa tarvittaessa muutamia satoja metrejä. Fjellpulkenin 115-litrainen kassi on sen verran maltillisen kokoinen, ettei siihen tule lastattua järjettömän painavaa lastia. Eivätkä fyysiset mitat estä kantamista. Kantohihnat voisivat tosin muistuttaa enemmän repun olkaimia, jotta selässä kantaminen olisi mukavampaa. Kassi on ohutta kangasta, joten se ei tuo ahkioon kovin merkittävää lisäpainoa.

Ahkiokassin kangas ei pidä vettä, mutta se ei oikeastaan haittaa, koska pakkaisin muutenkin kaikki kastumiselle alttiit tavarat kuivasäkkeihin. Kassin vetoketjulla suljettava pääosasto kuitenkin suojaa tavaroita lumituiskulta, mikä on erinomainen asia. Ainoastaan kassin päädyssä oleva kiristysnarulla suljettava tasku päästää hieman lunta sisään. Kaiken kaikkiaan oikein toimiva kapistus.

Fjellpulkenin H-aisat ja vetovyö toimivat odotetun varmasti. Päiväreppu mukaan lukien remmejä risteili tosin vartalon ympärillä muutama liikaa. Ihmeen vähän reppu kuitenkin häiritsi vetoaisojen toimintaa.

Nousukarvat ja metsäsukset tunturissa

Suomalaisen hiihtovaellusperinteen pyhän kolminaisuuden muodostavat pitkät metsäsukset, eräsiteet ja huopakumisaappaat. Yhdistelmällä pärjää vaihtelevissa keliolosuhteissa: syvässä uppolumessa, kovissa pakkasissa, märässä sohjossa. Siteiden varaosia on helppo kantaa mukana.

Metsämaastossa vanha perinneratkaisu toimii hyvin, mutta avotunturivaeltajat suosivat tunturisuksia. Ne ovat lyhyempiä ja kapeampia kuin metsäsukset, ja teräskantti auttaa sivuttaispidon säilyttämisessä. Kumisaappaiden sijaan hiihtojalkineina toimivat tukevammat monot ja sidekin on kertaluokkaa järeämpi kuin metsäsuksien eräside. En yhtään epäile, etteikö moisissa välineissä olisi järkeä, kun liikutaan tiiviiksi pakkautuneella tunturihangella ja lasketaan alas jäisiä rinteitä.

Jos kiertää jyrkimmät paikat, ei metsäsuksilla hiihtäminen ole tunturissakaan tuhoon tuomittu ajatus. Järeät talvisaappaat Nokia Naalit olivat yllättävän tukevat jalassa, eikä nilkka muljunut laskuissakaan.  Hiihdin koko reissun ajan täyspitkät (200 cm) Colltex Mix -nousukarvat pohjissa. Pito ei loppunut missään vaiheessa kesken, ja toisaalta karvat jarruttivat sopivasti laskuissa. Tasaisella hiihtäessä ne toki hidastivat vauhtia, ja olisi ehkä kannattanut poistaa ne välillä suksenpohjista.

Lumi tarttui suksenpohjiin vain yhtenä päivänä, kun lämpötila taittui plussan puolelle. Silloinkin ongelma esiintyi vain metsässä pehmeillä hangilla, tunturissa karvat pysyivät lumettomina. Sikäli kun vierailut avotunturissa ovat retkilläni enemmän poikkeus kuin sääntö, en suunnittele tunturisuksien hankintaa.

Telttaelämää avotunturissa

Avotunturissa käytetään yleisimmin tunnelitelttoja, koska ne sietävät oikein pystytettynä kovia tuulia, ovat nopeita pystyttää ja tarjoavat ison eteistilan. En omista avotunturikelpoista talvitelttaa, joten lainasin Fjällräven Akka 3 -teltan. Kun teltta pienen säätämisen jälkeen saatiin pystyyn, toimivuus tuulisissa oloissa vakuutti. Kolmelle hengelle tarkoitettu teltta osoittautui kahdelle valtavan tilavaksi. Kun absidiin vielä kaivoi puolen metrin syvyisen kuopan, riitti tilaa sekä varusteille että keittiötarpeille.

Varsinaisia lumiliepeitä ei Akka-teltassa ole, mutta lapioimme teltan reunojen ympärille lunta suojaksi. Teltan tuuletus hoituu päädyissä olevista isoista tuuletusikkunoista, joten liepeiden peittäminen ei haittaa. Aamulla teltan kattoon ei ollut muodostunut käytännössä yhtään jäähilettä.

Lyhyellä, irrotettavalla varrella varustettu Arva Snow Eco -lumilapio herätti ennen reissua epäilyksiä. Kuinkahan se kelpaisi tiiviin tunturilumen lapiointiin? Huolet olivat turhia, alumiininen lapio toimi kuin unelma ja vaikutti erittäin kestävältä. Lapioita olisi kannattanut olla mukana kaksin kappalein, jotta telttapuuhat olisivat sujuneet nopeammin, mutta lainaksi järjestyi vain yksi.

Perinteinen Trangia Sinol-polttimolla ei ole varsinaisesti mikään talvivaruste. Veden keittäminen sujui vielä lähes siedettävässä ajassa, mutta lumen sulattamiseen meni ikuisuus. Lisäksi absidissa keittely tuotti ikävää katkua. Jouduimme onneksi sulattamaan lunta vain yhtenä iltana ja aamuna. Retkelle, jossa kaikki vesi pitäisi sulattaa lumesta, bensakeitin olisi ainoa järkevä vaihtoehto.

Yhteenveto

Kaikkien talvisessa avotunturissa tarvittavien varusteiden hankkiminen omaksi tulisi kalliiksi, eikä niin ison tavaramäärän varastoiminen kotiin yhden tai kahden vuosittaisen reissun takia olisi ehkä järkevää. Erityisesti ahkiot ovat kokonsa puolesta hankalia ja itse tuunaamallakin melko kalliita. Järeälle tunneliteltalle ei ole juuri muilla retkillä käyttöä. Metsäsuksilla selvisi tunturissa riittävän hyvin, joten erillisten tunturisuksien hankinta ei houkuttele.

Ehkä hyödyllisin yksittäinen varustehankinta olisi bensakeitin, joka helpottaisi kylmissä oloissa kokkailua. Oikein käytettynä se mahdollistaisi myös teltan lämmittämisen, jolloin varusteita pystyisi kuivattamaan. Tällöin voisi tehdä pitkiäkin talviretkiä autiotupiin tukeutumatta.