Jokainen talvivaellus on olosuhteiltaan ainutkertainen, joten uusia havaintoja omien retkeilyvarusteiden toimivuudesta kertyy väistämättä. Litokairassa mukana oli kokonaan uusiakin varusteita, muun muassa tuunattu pulkka-ahkio. Tässä muutamia varustekokemuksia matkan varrelta.

Paris-pulkasta tuunattu ahkio

Hiihtelin vastaavalla tavalla tuunatun ahkion kanssa viime pääsiäisenä ja kirjoittelin sen jälkeen kokemuksia. Silloin pulkassa oli tavaraa huomattavasti vähemmän. Nyt sain tuntumaa, miten se käyttäytyy painavassa lastissa erilaisissa maastoissa. Kokeilin myös ensimmäistä kertaa ahkion vetämistä ilman nousukarvoja: tasaisen maaston ansiosta touhu sujui ilman pito-ongelmia.

Tasaisilla, kantavilla hangilla pulkka tuli perässä vikuroimatta. Valmista latua hiihdettäessä se hakeutui kuitenkin herkästi kallelleen uran reunaan ja metsässä kaatumisia sattui usein. Syynä oli pääosin liian korkea kuorma, mutta kyllä pulkan muotoiluakin voi vähän syyttää. Tasainen pohja U-muodon sijaan sekä varsin kulmikas keula eivät ohjaa pulkkaa kunnolla esteiden ohi. Luultavasti toimivuus tai ainakin kääntyyys metsässä paranisi, jos Fjellpulkenin H-aisojen tilalle vaihtaisi ristikkäiset aisat. Koska hanki kantoi koko retken ajan upeasti, kunnon umpisessa rämpimistä en päässyt testaamaan.

Kuorman kiinnitykseen ahkiossani on kuminauha ja muovikoukkuja. Systeemi toimi muuten hyvin, mutta kuminauhan kiinnitys pulkkaan ei ollut loppuun asti mietitty. Sitä täytyy vielä viritellä järkevämmäksi. Yllä olevassa kuvassa näkyy, miten kuminauhat muodostavat melkoisen kaaoksen.

Tuomio: Fjellpulken-aisoilla varustettu Paris-pulkka toimii parhaiten avomaastossa, kuten suolla ja tunturissa. Metsään se soveltuu vain matalaksi kuormattuna ja silloinkin tietyin varauksin.

Fjellpulkenin ahkiokassi

Ahkiokassia käytin niin ikään viime kevään pääsiäisvaelluksella. Silloin sää oli leuto, hädin tuskin pakkasen puolella. Nyt lähemmäs -30 asteen lukemissa kassin ominaisuudet joutuivat uudenlaiseen testiin. Huonostihan se meni: muutenkin jäykän vesitiiviin vetoketjun avaaminen osoittautui kovalla pakkasella liki mahdottomaksi.

Tavaroiden kuljettamisessa kotoa maastoon kassi kyllä toimi erinomaisesti. Sitä on mukava kantaa, kunhan tavaraa ei ole ahdettu liikaa.

Fjellpulkenin sivuilta ei enää löydy vastaavaa mallia, vaan ehkä fiksummalla vetoketjulla varustettu kassi. Olisikohan tuotekehitys mennyt eteenpäin?

Tuomio: Leudolla säällä kassi toimii kelvollisesti. Pakkasella toisenlainen sulkumekanismi olisi tarpeen, joten aloin jo suunnitella uuden ahkiokassin ompelemista itse.

Kulmalistasta tehdyt lumikiilat

Pari vuotta sitten sahailin muovisesta kulmalistasta 20 cm pituisia pätkiä. Keskelle porattuun reikään pujotin narun ja jousihaan. Ta-daa, simppelit lumikiilat olivat valmiit! Aivan täydellisiä kiiloista ei ensi yrittämällä tullut, sillä liian heppoinen naru irtoili helposti reiästä. Ennen vuodenvaihteen reissua tuunasin kiiloja paremmiksi vaihtamalla narun 4 mm paksuiseksi. Samalla narun väri vaihtui valkoisesta kirkkaan siniseen, joka erottuu hangesta paremmin. Itse kiilat tosin ovat edelleen valkoiset…

Tuomio: Järeämmän narun kanssa kiilat täyttivät tehtävänsä huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Ei ole tarvetta ostella kaupallisia versioita.

Nokia Naali -saappaat

Yksi sivuston luetuimpia kirjoituksia on Nokian Jalkineiden Kaira-saappaita kritisoiva teksti. Pahoittelut negatiivisesta julkisuudesta, mutta valitettavasti Kaira-saappaiden kelvottomuus on väistämätön tosiasia. Litokairassakin yhden retkeläisen vähän käytettyjä Kairoja jouduttiin paikkailemaan jeesusteipillä. Vastapainoksi lienee reilua myös kehua yrityksen tuotteita silloin kun siihen on aihetta. Nyt on, sillä hiihtelen kolmatta talvea saman valmistajan järeillä Naali-talvisaappailla. Ne eivät ole osoittaneet minkäänlaisia hajoamisen merkkejä, vaikka käyttöpäiviä alkaa olla jo reilusti. Kairat alkoivat vuotaa jo paljon vähäisemmällä käytöllä.

Järeä 9 mm paksuinen huopavuori, jämäkkä kumiseos ja hyvä pohjakuvio takaavat toimivuuden kylmissä oloissa. Jos vain muistaa silloin tällöin kuivata huovat, ei jalkoja käytännössä saa mitenkään palelemaan. Villasukkatilaa on toki hyvä olla. Yhtenä iltana seisoskelin pari tuntia revontulia kyttäämässä pakkasen kiristyessä lähelle -30 astetta: ei pienintäkään merkkiä palelusta. Vaikka saappaat ovat painavat, ei raskaus häiritse hiihtämistä.

Yksi huono puoli on ilmennyt: painavan ahkion kanssa sääreen tulee hiertymiä, jotka johtuvat huopavuorin reunan hankaamisesta. Vika on ehkä enemmän hoikissa jaloissani kuin saappaan muotoilussa. Hiertymät voi onneksi estää helposti urheiluteipillä.

Tuomio: Hintansa arvoiset saappaat. Suosittelen.

Shelbyn kauluri

Kaulan suojaaminen on ollut talviretkillä ikuisuusongelma. Usein olen yrittänyt selvitä muutamalla ohuella putkikaulurilla. Toisinaan olen kääriytynyt villakaulahuiviin. Ensin mainittu ratkaisu on kovilla pakkasilla tuntunut liian ohuelta. Jälkimmäinen taas helposti vetää pään asentoa etukenoon, koska niskan kohdalle tulee paksulti kangasta.

Menneenä syksynä investoin Shelbyn merinovillaiseen kauluriin. Kaikessa yksinkertaisuudessaan nerokas keksintö. Olihan kauluri lapsenakin loistava varuste, miksei siis aikuiselle! Käytänhän muitakin lapsekkaita tuotteita, kuten kypärämyssyjä. Kaulaa suojaavan osan voi taittaa joko kaksinkerroin tai nostaa suojaamaan myös leukaa. Sisäänrakennettu kuminauha saa kaulurin pysymään napakasti lähellä ihoa, ei kuitenkaan liian kireällä.

Kauluri tuntui riittävän yksinään kaulan suojaamiseen aina 15 pakkasasteeseen saakka. Sitä kylmemmässä puin vielä ohuen putkikaulurin, jolloin kaulaa ei enää palellut -30 asteessakaan.

Tuomio: Erinomaisesti suunniteltu kauluri. Mukava käyttää. Suosittelen.

Kaikki tässä kirjoituksessa mainitut varusteet ja niiden osat on hankittu omalla rahalla, eikä tekstissä mainituilla tahoilla ole taloudellisia yhteyksiä kirjoittajaan. Suhtaudun kuitenkin positiivisesti mahdollisiin yhteistyötarjouksiin, kunhan Outdoor Blogger Codexia ja muita eettisiä periaatteita noudatetaan.