Yöt alkavat olla taas riittävän pimeitä tähtitaivaan ja revontulien kuvaamiseen. Vielä elokuun alussa Etelä-Suomen taivas on liian vaalea, mutta kuun puolivälin paikkeilla kannattaa jo ulkoiluttaa kameraa öisissä maisemissa. Tänä vuonna elokuu on tarjonnut harvinaisen paljon kirkkaita öitä. Nautin niistä viime viikonloppuna lähes valosaasteettomassa Puulan saaristossa. Samalla reissulla aukesi myös revontulikausi. Auringon aktiivisuus jatkui viikonlopun yli ja maanantai-iltana suuntasin Suomenlinnaan tarkoituksena kuvata revontulia Helsingin siluetin yllä.
Viikonlopulle sattui sopivasti uudenkuun aika, joten taivas oli niin tumma kuin tähän vuodenaikaan on mahdollista. Yön pimeimmällä hetkellä asettelin jalustan rantaan ja nappasin pystykuvan järvimaiseman ylle kaartuvasta Linnunradasta. Kuvassa näkyy myös kolmen tähdistön kirkkaimpien tähtien – Joutsenen Denebin, Lyyran Vegan ja Kotkan Altairin – muodostama Kesäkolmio, mutta se erottui paremmin silmällä kuin kameralla.
Tyyni järvi tarjosi loistavat puitteet tähtitaivaan heijastuksen kuvaamiseen, enkä voinut vastustaa kiusausta:
Seuraavana iltana oli jälleen valvottava. Revontulimittarit hälyttivät ja tähyilin herkeämättä pohjoista taivasta. Kun taivaalla alkoi näkyä vihreää harsoa, raahasin kamerakaluston läheiselle rantakalliolle. Harson seassa liikkui hetken kirkkaampia pystypilareita ja kamera erotti taivaalta juuri ja juuri punertavaa sävyä. Vaikka mistään kuolemattomasta spektaakkelista ei ollut kyse, tarjosi taivas sentään mukavan avauksen kaudelle. Toisaalla Suomessa oli nähty samaan aikaan valaisevia yöpilviä ja muutama onnekas sai kuvattua samaan ruutuun vielä tähdenlennon. Itsekin näin useampia välähdyksiä, Perseidien tähdenlentoparven jälkimaininkeja. Yksikään ei sattunut mukaan kuviin.
Maanantaina huhuttiin jälleen Etelä-Suomea myöten näkyvistä revontulista. Päätin lähteä illaksi Suomenlinnan Länsi-Mustasaareen kyttäämään pimenevää taivasta. Riittävän kirkkaat revontulet näkyisivät kaupungin yllä.
Ennen illan pimenemistä valottelin lämpimikseni muutaman maisemakuvan. Pikku-Mustasaaren ja Länsi-Mustasaaren väliseltä sillalta aukeaa aina yhtä idyllinen näkymä.
Seisoskelin aikani katselemassa hämärtyvää iltaa. Vaikka kuinka yritti tihrustaa, ei pohjoishorisontin yllä leijuvassa valopilvessä näkynyt vihreää revontulikaarta. Käännyin toiseen suuntaan ja kokeilin tähtikuvausta. Valosaaste kiusasi, mutta ei ihan mahdottomasti:
Jätin pohjoistaivaalle tähyilyn ja etsin lähimaastosta kiinnostavia kohteita Linnunradan alle sijoitettavaksi. Viereiseltä kukkulalta löytyi sopivasti avaralla paikalla sijaitseva ilmatorjuntatykki, jonka sai sommiteltua kuvaan haluamallani tavalla. Suoraan poispäin kaupungista kuvatessa valosaastetta näkyi yllättävän vähän ja Linnunradan sai erottumaan kuvassa. Hain äkkiä parasta kuvakulmaa ennen kuin oli kiiruhdettava lauttaan. Tämä versio jäi yön parhaaksi:
Revontulijahti ei aina suju niin kuin toivoisi, mutta lämpiminä elokuun öinä ei harmita seistä tähtitaivaan alla katselemassa kotikaupunkinsa siluettia. Suomenlinna on yöllä absurdi paikka. Turistit loistavat poissaolollaan. Ympärillä vallitsee harras hiljaisuus, vaikka suurkaupunki sykkii vain kivenheiton päässä. Pitäisi käydä useammin.
